I enjoy man smells

" otin pillerin Moskovassa"

 

“ Mikäli muistan oikein otin vaaleanpunaisen pillerin Moskovassa.
Olin yksin.
Astuin ulos hotellista.
Kohtasin Venäläisen pojan ulkoiluttamassa pientä koiraansa.
Koira pysähtyi.
Minä aloin silittää sitä.
Koira nosti etutassunsa pojan sääriä vasten, ja pienuudestaan huolimatta tassut kosketti poikaa lähes nivusiin saakka.
Pojalla oli nykyaikaiset harmaat collegehousut.
Tassuillaan koira ilmoitti minulle, että tämä sitten kuuluu minulle.
Koiran kuono nimittäin osui kohtaan missä pojan penis lepäsi, noissa collegepöksyissähän sitä kalua kerta kaikkiaan ei kukaan voi piilottaa.
Lupasin koiralle vain lainata sitä pikkuisen, jos se sallisi?
Koira katsoi taluttajaansa ja laski sitten tassunsa maahan.
Että ole hyvä vaan, mutta vain hetkeksi.
Poika vei minut vähän syrjemmälle, yhdelle kujalle.
Koira seurasi mukana, olihan se hihnassa ja hihna oli pojan kädessä.
Poika pysähtyi ja jäi odottamaan.
Minua.
Sillä olin hoiperrellut vähän jäljessä.
Saavuin kuitenkin paikalle, sillä ounastelin mitä oli tarjoilla.
Poika laski housunsa, eikä sillä ollut kalsareita lainkaan.
No, Venäläinen tapa, ehkä?
Ei ihme että koira oli mustasukkainen ja omistushaluinen siitä, sillä eihän tuollaista  ole kuin hevosella.
Eihän tuollaista pysty ottamaan edes suuhunsa, mikä oli alkuperäinen tarkoitukseni.
Kokeilla pitää, mietin ja polvistuin sen eteen, haistoin sitä, nuolaisinkin ja sitten poika jo työnsikin sen suuhuni.
Poskilihakset siinä oli koetuksella, mutta minulla on onneksi iso suu.
Kaikki siis onnistuu jos on tarpeeksi haluja.
Eikä tuollaista nyt kerta kaikkiaan voi jättää ottamatta kun sellaista on tarjoilla.
Emme tarvinneet sanoja, minä kun en puhu muuta kun Suomea ja voin vakuuttaa että tämä poika, jolla on tuollainen kyrpä, ei puhu muuta kun Venäjää.
Ei edes tiedä missä Suomi on?
Osa Venäjää?
Sitä mietin kun olen jo poissa tilanteesta.
En tiedä mihin koira ja isokyypäinen nuorukainen häipyi, sen tiedän että suu oli tahmea.
Ja mahalaukku täysi.
Seuraavalla vastaan tulijalla ei ollut koiraa talutettavana.
Itse asiassa heitä tuntui olevan enemmän kuin yksi.
Koiraa ei näkynyt mutta yksi isosta porukasta tunsin.
Sehän oli se iso kyrpäinen poika!
Ja he tulivat suoraan kohti…
Tai minä hoipertelin heitä kohti…
He ottivat ja vetivät minua, mutta minne?
Nopeassa tahdissa olimme yhdessä ränsistyneessä huoneessa.
Huone oli täynnä kaiken karvaisia ihmisiä.
Naisia ja ennen kaikkea miehiä.
Nuoria ja ei ihan niin nuoria.
Otin siellä sen valkoisen pillerin.
Koska minulle ojennettiin valkoinen pilleri.
Ja käskettiin nielaista se viinaryypyn kera.
Tokkuroin ja aina kun vähänkin enempi heräsin niin joku oli työntämässä jotain perseeseeni.
Suussanikin oli jokin sinne kuulumaton.
Sitten taju hävisi…
Tätä tapahtui usein.
Itse asiassa tuntui että koko ajan.
Ajantaju oli yksi joka loisti poissaolollaan.
Ääniä kuulin vaikka tietoisuutta muusta ei ollut.
Olin poissa.
Tilapäisesti kuollut, kun nukke jonka kanssa saattoi leikkiä vaikka rajumpiakin leikkiä.
Oliko jo tänään vaiko vielä eilinen, tai oliko jo huominen?
Oli kulunut vuosia.
Ainakin siltä minusta tuntui.
Söinkö vielä mustankin pillerin?
Ehkä jos joku sellaisen ojensi?
Heräsin, enkä ollut enää Venäjällä.
Olin letkuissa Suomalaisessa sairaalassa.
Makaan ja unelmoin.
Milloin taas pääsen Venäjälle?”.

man boy

body

you are