isäntä ja sen poika

 

Ei ehtinyt Juha edes reppuaan kunnolla kaappiin heittää kun Isäntä vinkkasi luokseen.
Olen niin odottanut sinua, sanoi mies innokkaana tuolissaan.
No, mikä nyt, kysyi Juha  laahustaen miehen luo tietäen vimmatun hyvin mitä ukko kaipasi.
Näinhän se tapahtuu lähes päivittäin.
Juha saapuu ukon luo suoraan koulusta koska kotona ei tähän aikaan odota ketään.
Ukko istuu tuolissaan ja käski luokseen.

Juha astui ukon eteen ja ukko isännän elkein hapuili oitis tämän etumusta, että missä se on?
Kokeile vasenta lahjetta, virnisteli Juha.
Aivan kun ei Isäntä olisi sen havainnut Juhan kävellessä eteensä.
Siinä se näyttävästi heijasi löysien farkkujen alla, suurena ja herkullisena.
Mies hyväili sitä känsäisillä, vanhoilla käsillään.
Runkkasi sitä kunnes sen velttous vaihtui pehmoiseksi  puolijäykkyydeksi. Kasvoi ihan silmissä vaikka ei näkyvissä ollutkaan.
Vielä.
Mies piirsi kalun selkeän muodon farkkuihin, painamalla kyrvän molemmin puolin sormillaan.
Runkkasi sitä pehmeästi kankaan läpi.
Tuleeko sitä jo, pehmeällä, käheällä äänellä tiedusteli härnääjä.
Esilientä?
Kuten näkyy, vastasi poika hymyillen.
Ja näkyihän se.
Farkkujen etumuksen vasen lahje oli märkä kuin uitettu koira.
Jos liioittelu tässä tapauksessa sallitaan.

Farkut oli vanhat ja kuluneet. Sepalusaukon nepparit olivat  löysät, eikä kaikki napit enää ollut paikalla.
Mies kohtalaisen helposti pystyi panemaan kätensä  sinne, minne se miehen mielestä kuului, tuntien sen sisäisen lämpöisyyden.
Mies kosketti peniksen lihaksikasta vartaloa, tunsi kuinka se kasvoi koko ajan lisää.
Juha avasi viimeiset napit ja kas, sepalusaukko oli ammoisen auki.
Mies kähmii aikansa farkkujen sisällä kunnes pientä väkivaltaa käyttäen veti poikalihan ulos asunnostaan.
Puolivelttona elin tervehtii miesten katseita.
Siitä valui edelleen esiliemeksi todettua märkää ainetta pitkänä solkena lattiaa tavoitellen.
Mies otti sen pään sormeensa ja pani sen suuhunsa.
Heiluttele sitä ja kävele ympäriinsä huoneessa, aneli isäntä.
Kuten eilen.
Ja tokkiinsa, vastasi poika.
Käveli huoneessa kalu farkkujen etumuksen ulkopuolella iloisesti heiluen.
Kunnes isäntä vinkkasi takaisin luokseen.
Kysyi, tuleeko sulta kohta?
Vai haluatko että leikitään sen kanssa ensin?
En kestä leikkimistä kuitenkaan kauan. Sillä on leikitty koulussa. Välitunneilla.
Ja jälki- istunnolla opettajan toimesta.
Joten, jos annetaan tulla pahimmat ja leikitään sen kanssa sen jälkeen. Sopiiko?
Kyllä vaan sopii.
Se on koht’ silleen tulossa, ei tarvii kun katsella sitä.
Poika oli oikeassa.
Ei tarvinnut kun kotvan tiirailla  sitä.
Ja mielellähän he sitä vartioivat.
Kuinka se ihan silmissä kasvoi valtaviin mittoihin.
Kuinka sen kiiltävään, märkään päähän, pisurakoon tupsahti ensimmäinen, vähän isompi kastetippa.
Kuinka se valkoinen tippa pyrkii väkisin irtoamaan vankilasta vapauteen.
Kuinka se viimein irtosi ja iloisesti lensi ilmaan.
Suihkusi pitkälle permantoon.
Eikä se siihen loppunut.
Sitä tuli, ja tuli ja tuli.
Oli sillä päivän mittaan leikitty.
Olihan sillä…