Juha mieltyi heti uuteen muotiin.
Kireisiin pöksyihin ja paitoihin.
Ja kun sanon kireisiin niin tarkoitan kireisiin.
Tiukkoihin vartalonmyötäisiin vaatteisiin jossa on kuin olisi alaston; kaikki näkyy!
Näin Juha ja muut kauppaopiston pojat kulkevat nykyään.
Kun se on niin kivaa!
Tuntea farkkukankaan kietoutuneena kullinsa ympärillä.
Niin että se kalu alkaa jäykistyä kävellessä.
Juoksua ei voi edes ajatella.
Alushousut, jos niitä yleensä käyttää, ovat pienen pienet bikinimalliset jotka kiristyvät kullin, pallin ja pakaroiden ympärille.
Pakarahalkeamaan alushousujen kangas kiertyy vahvasti ja näkyvästi. Tiukat farkkuhousujen saumat jäljittävät perässä.
Poika kävelee vaan ja antaa kaiken tapahtua.
Kulli jäykistyy joka askeleella yhä kovemmaksi että oikein kipeää tekee, mutta samalla hyvää.
Housuparien saumat käpertyvät syvemmälle pojan haaroissa.
Aivan kuin saisi ehtaa tavaraa.
Kalusta valuu esilimaa pöksyihin. Ensin se saavuttaa alushousun mutta kun sitä tulee lisää kastuu kireät farkutkin näyttävästi.
Poika jatkaa tahdikasta kävelyä.
Vastaan tulijat tuijottavat aivan kuin alaston poika tulisi vastaan.
Sitten he havaitsevat läikkiä vastaantulijan etumuksessa.
Poika jatkaa aivan kuin ei mitään erikoista.
Mulkoilijoita lisääntyy ja Juha tuntee kaikkien katseet etumuksessaan.
Kullikin tuntee niiden kuumuuden ja pitää siitä.
Jäykistyy yhä enemmän, jos mahdollista, ahtaassa piilossaan.
Päästää lisää esilientä tuijotettavaksi.
Poika askeltaa tiiviimmin.
Kankaat pyrkivät sisemmälle häneen.
Kulli kovenee ja vauhti lisääntyy.
Enää ei sitä tulevaa voi kukaan estää.
Purkaus.
Iso pamaus ja pöksyt kastuvat likomäräksi.
Poika kävelee kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Mitään hänelle erikoista.
Tavanomaista.
Kansa pysähtyy.
Ja jatkaa sitten matkaansa.
Kuten poikakin.
Vasta perillä poika tajuaa mitä tapahtui, ja vaihtaa vaatteet.
Vasta perillä kansakin tajuaa mitä juuri sai nähdä ja ihailla.
Kunnes tulee uusi päivä ja uudet kauppaopiston pojat.
Uudet pojat, vanhat kujeet, kuten meilläpäin sanotaan.
Tai jotain sinne päin.
Kireisiin pöksyihin ja paitoihin.
Ja kun sanon kireisiin niin tarkoitan kireisiin.
Tiukkoihin vartalonmyötäisiin vaatteisiin jossa on kuin olisi alaston; kaikki näkyy!
Näin Juha ja muut kauppaopiston pojat kulkevat nykyään.
Kun se on niin kivaa!
Tuntea farkkukankaan kietoutuneena kullinsa ympärillä.
Niin että se kalu alkaa jäykistyä kävellessä.
Juoksua ei voi edes ajatella.
Alushousut, jos niitä yleensä käyttää, ovat pienen pienet bikinimalliset jotka kiristyvät kullin, pallin ja pakaroiden ympärille.
Pakarahalkeamaan alushousujen kangas kiertyy vahvasti ja näkyvästi. Tiukat farkkuhousujen saumat jäljittävät perässä.
Poika kävelee vaan ja antaa kaiken tapahtua.
Kulli jäykistyy joka askeleella yhä kovemmaksi että oikein kipeää tekee, mutta samalla hyvää.
Housuparien saumat käpertyvät syvemmälle pojan haaroissa.
Aivan kuin saisi ehtaa tavaraa.
Kalusta valuu esilimaa pöksyihin. Ensin se saavuttaa alushousun mutta kun sitä tulee lisää kastuu kireät farkutkin näyttävästi.
Poika jatkaa tahdikasta kävelyä.
Vastaan tulijat tuijottavat aivan kuin alaston poika tulisi vastaan.
Sitten he havaitsevat läikkiä vastaantulijan etumuksessa.
Poika jatkaa aivan kuin ei mitään erikoista.
Mulkoilijoita lisääntyy ja Juha tuntee kaikkien katseet etumuksessaan.
Kullikin tuntee niiden kuumuuden ja pitää siitä.
Jäykistyy yhä enemmän, jos mahdollista, ahtaassa piilossaan.
Päästää lisää esilientä tuijotettavaksi.
Poika askeltaa tiiviimmin.
Kankaat pyrkivät sisemmälle häneen.
Kulli kovenee ja vauhti lisääntyy.
Enää ei sitä tulevaa voi kukaan estää.
Purkaus.
Iso pamaus ja pöksyt kastuvat likomäräksi.
Poika kävelee kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Mitään hänelle erikoista.
Tavanomaista.
Kansa pysähtyy.
Ja jatkaa sitten matkaansa.
Kuten poikakin.
Vasta perillä poika tajuaa mitä tapahtui, ja vaihtaa vaatteet.
Vasta perillä kansakin tajuaa mitä juuri sai nähdä ja ihailla.
Kunnes tulee uusi päivä ja uudet kauppaopiston pojat.
Uudet pojat, vanhat kujeet, kuten meilläpäin sanotaan.
Tai jotain sinne päin.


























