
"Poikia on sitten mukavaa katsella kaupungin kaduilla. Nykyisin kun nämä silmänilot pukeutuvat seksikkäästi unohtaen vihdoin ne lökäpöksyt. Farkut on pojillakin mukautunut vartalon mukaisiksi ja siten enemmän paljastaviksi. Päivä paranee huomattavasti kun sellainen söpö nuorukainen vastaan tulee".
Nämä Uunon mielipiteet allekirjoittaa kaikki alan miehet. Uuno on kuusikymppinen työeläkeläinen jonka päivä kuluu kaupungin katuja tallustellen ja pitkiä kävelyretkiä tehden elämän kumppaninsa kanssa. Ja poikia tsiikaillen. Keskisuuressa kaupungissa kun poikia riittää aamusta iltaan. Parhaimmat löytyvät illalla sillä silloin liikkeellä on kaupungin kermaa myös poika rintamalla. Kaikki kaupungin kauniit nuorukaiset ovat silloin liikkeellä. Haluavat näyttäytyä ja se sopii meille alan miehille.
Uuno on taas myös rakastunut! Erään kaupungin ostokeskuksen suutariin! Eikä ihme, sillä kyseinen suutari ei ole pelkästään nuori mutta myös uskomattoman kaunis. Suutarin nimi on Mika, vaalea nuorukainen, joka työskentelee vanhemman suutarin kanssa kauppakeskuksen pienessä suutarinverstaassa jossa Uuno kaverinsa kanssa päivittäin piipahtaa. Tänään hän on päättänyt viedä yhden kahdesta kävelykengistään paikattavaksi siihen pieneen suutarin verstaaseen. Onni seuraa eläkeläistä sillä kyseisenä aamupäivänä suutariverstaalla apupoika oli yksin. Uuno astuu sisään pieneen verstaaseen sydän pakahtuen sillä nyt hän tapaa ja näkee kultaisen unelmapoikansa silmätysten ensimmäistä kertaa. Tähän saakka hän on saanut ihailla vähän kauempaa, pienen verstaan ulkopuolella, suutaria joka nyt katsoo Uunoa kyselevä ilme kasvoillaan. Että mitäs pappa haluaa? Että, että, voi poika rukka kun suutari poika tietäis! Mitä papparainen todella haluaisi nuorelta suutarilta, niin, että mitähän lienee haluavansa. Ei olisi vanhempi suutari jättänyt poikaa verstaaseen yksin jos olisi tiennyt kuka tulee heti verstaalle kun nuori suutari jätetään yksin.

No, nämä kengät pitäisi korjauttaa, saa pappa vihdoin ilmoitettua suutarille. Että sillä asialla ollaan! Missä ne kengät, kysyy asiallisena poika kysyvä ilme edelleen kauniilla kasvoillaan. Silloin Uunokin herää huomaamaan että eihän hänellä niitä kenkiä ole edes mukana. Ja jalassa on ihka uudet kengät, eihän hän niitä kehtaa pojalle ojentaa. Mihin ne rikkinäiset kengät joutivat? Kotiin, papparainen, kotiin ne jäivät. Että osaa olla päivän alku! Mitäs nyt? Vaari ihan punastuu, tuossa iässä vielä. Suutari hymyilee. Voi, pojat, mikä hymy. Siinä hymyn edessä mies ihan sulaa. On ihan pakko pistää nauruksi. Vai että itse pääasia unohtui. Kengät, ne ovat vielä siellä eteisessä odottamassa että joku veisi ne suutarille korjattavaksi. Ja niiden omistaja seisoo yhden kauniin suutaripojan edessä selittämässä joutavia.
Mika oli istunut ja korjannut yhden naisen kenkiä Uunon astuessa tyhjiin käsin verstaaseen mutta noussut heti siitä ylös ja sillä tavalla hän oli Uunolle paljastanut että hän oli pukenut jalkaansa siniset kireät farkut joka paljasti meisselin joka ei ainakaan levännyt lämpimässä paikassaan. Tai sitten se oli pienenäkin suuri. Uunon tuijotusta ei voinut olla huomaamatta. Mika se vaan hymyili. Kyllä oma työkalu on ihan kunnossa, sanoi pojan itsevarma ilme. Se ilme sanoi myös muuta: se kysyi, että tätäkö tulit hakemaan? Ääneen Mika totesi vai kengät unohtui? Uuno yritti tilanteen pelastamiseksi selittää, mikä niissä kengissä häntä kangerteli. Ne voisi kuulemma korjata kotonakin. Liimaa vaan tarvitsee, mutta erikoisliimaa, jota meillä on tuolla ylähyllyllä, sanoi Mika ja otti esille melkein kattoon ulottuvat tikapuut alkaen nousta ylös niitä pitkin noutaakseen liimatuubin hänelle. Joka askelella pylly kireissä farkuissa keinuen kovasti seksikkäästi poika nousi kohti kattohyllyä. Uunolla alkoi seistä siinä seisoessaan ja pojan etenemistä seuratessaan. Mika joutuisasti liimatuubi kädessään laskeutui yhtä seksikkäästi alas. Hymyillen ojensi Uunolle sen liimatuubin samalla koskettaen etumustaan aivan kuin ne hänen kulkusensa olisivat huonoon asentoon hiipuneet tikapuita pitkin astuessaan.
Mitä Uuno siihen?
Onko sulla kotona tällainen meisseli? kysyi pojan ilme.
Tuletko illalla korjaamaan ne kenkäni, en varmaan ihan uunona ja sormi keskellä kämmentä olevana osaa korjata niitä kunnolla? Vaikka sitten tuolla meisselillä?