“ Seinänaapurin rouva soitti.
Hän oli miehensä kanssa Espanjan asunnossaan, ainakin kuukausia vielä, mutta ei ole saanut yhteyttä poikaansa pariin päivään.
Poika, Jouni, oli jäänyt kotisuomeen koulun käynninkin vuoksi mutta koska hän loukkasi juuri ennen matkaa oikean kätensä ja lonkkansa polkupyörä onnettomuudessa.
Nyt poika ei ole vastannut puhelinsoittoihin ja pojan äiti oli huolestunut ja pyysi että minä luotettavana naapurina kävisin tarkistamassa että pojalla oli kaikki hyvin.
Lupasin mennä heti.
Ehdin soittaa parinkin otteeseen ovisummeria ennen kuin Jouni avasi ovensa.
Kerroin hänen äitinsä terveiset.
Jounin puhelimen akku oli tyhjentynyt ja hän oli unohtanut ladata sen, poika kertoi samalla kun pyysi minut peremmälle.
Olimme sanan mukaisesti perinpohjin tuttuja, kuten muistatte.
Jouni lupasi soittaa äidilleen lähettämällä ensin nopean tekstiviestin että kaikki on hyvin, ja puhelin ladattavana.
Minulle hän alkoi kertoa pikku pulmiaan.
Ensinnäkin, hän ei ole uskaltanut käydä pariin päivään yksin ollessaan suihkussa, oikeastaan ei koko viikkoon, ehkä jo pariinkin viikkoon, koska käsi on arka ja kipeä vaikka se ei enää ole paketissa.
Toisaalta, hän ei ole koko sen aikana vaihtanut kalsareitaan koska kuulemma ei osaa käyttää pesukonetta vaikka äiti yritti opettaa ennen lähtöään sen käytössä.
No, minä lupasin pestä omalla koneellani hänen kalsarinsa ja olla avuksi hänen pesemisessään, jos hän vain haluaa.
Minä nimittäin haluan ja kovasti tehdä niitä kumpaakin!
Niin hän arvelikin että suostuisin kun hän vain uskalsi kysyä asiasta.
Mietin vain, että näinkö helposti se nykyään käy?
Että nuori poika riisuu siinä edessäni itsensä alastomaksi, jonka jälkeen minä saan pestä hänet perinpohjin puhtaaksi?
Sen jälkeen saan ottaa hänen muutamankin likaisen kalsarinsa mukaani omaan asuntooni, saan ihan rauhassa nuuhkia niitä ennen kuin heitän ne pesukoneeseeni ja annan koneen pestä ne.
Puhtaana panen ne kuivumaan narulle, ihailen niitä aina kun käyn pesutuvassani.
Tämä toistukoon muutama kerran ennen kuin isäntäväki palaa kotimaahansa.
Mietin myös että koskahan poika pyytää apua siinä toisessa asiassa?
Hänen oikea kätensähän on kipeä ja sillähän nämä teinipojat tyhjentävät jatkuvasti täyteläiset pallinsa?
Toivon vain yhtä asiaa;
Että heidän lomansa Espanjassa kestää suunniteltua kauemmin!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti