Katson mielelläni ikkunasta ulos kuten tunnetaan.
Istun nimittäin rullatuolissa.
Ostin sellaisen kun halvalla sain.
Onhan sillä käyttöä, ainakin elämäni jossain vaiheessa.
Käytän sitä myös asuntoni ulkopuolella.
Tämä seuraava tapaus, josta ajoin kertoa, sattui istuessani tuolissani, joka on luonnollisesti akkukäyttöinen, kaupungilla kadun varressa liikennevaloissa.
Kolme teini- ikäistä poikaa seurasi minua jonkin aikaa.
Heillä kaikilla oli löysät isokokoiset lantiomalliset, kauhtuneet farkut jaloissaan ja t- paita ylävartaloa piilottamassa.
Rullatuolissani ei varsinaisesti näy että se on akkukäyttöinen.
Kaikilla oli rullalauta kainaloissaan, eli olivat skeittaajia.
Pöksytkin olivat sen malliset, että kalsarit näkyvät kaikilta.
Yksi heistä oli erityisen söpö.
He astuvat eteen ja yksi heistä tiedusteli että tarvitsenko ehkä apua?
En ollut uskoa korviani ja täysin tolaltani vastasin että pärjään kyllä, asun takanani olevassa talossa, mikä kyllä piti paikkansakin mutta samalla menetin jotain arvokasta.
Söpöjen nuorukaisten söpöä seuraa.
Kirosin tyhmyyttäni vielä illallakin, itsekseni, sillä kaipasin seuraa.
Poikien seuraa!
Söpöin heistä pelasi koko ajan taskubiljardia, ihan häpeämättömästi käsi hänen taskussaan kävi ylikierroksilla.
Ja minä, tyhmyri, olisin niin mielelläni pelannut hänen biljardipalloillaan...
Istun nimittäin rullatuolissa.
Ostin sellaisen kun halvalla sain.
Onhan sillä käyttöä, ainakin elämäni jossain vaiheessa.
Käytän sitä myös asuntoni ulkopuolella.
Tämä seuraava tapaus, josta ajoin kertoa, sattui istuessani tuolissani, joka on luonnollisesti akkukäyttöinen, kaupungilla kadun varressa liikennevaloissa.
Kolme teini- ikäistä poikaa seurasi minua jonkin aikaa.
Heillä kaikilla oli löysät isokokoiset lantiomalliset, kauhtuneet farkut jaloissaan ja t- paita ylävartaloa piilottamassa.
Rullatuolissani ei varsinaisesti näy että se on akkukäyttöinen.
Kaikilla oli rullalauta kainaloissaan, eli olivat skeittaajia.
Pöksytkin olivat sen malliset, että kalsarit näkyvät kaikilta.
Yksi heistä oli erityisen söpö.
He astuvat eteen ja yksi heistä tiedusteli että tarvitsenko ehkä apua?
En ollut uskoa korviani ja täysin tolaltani vastasin että pärjään kyllä, asun takanani olevassa talossa, mikä kyllä piti paikkansakin mutta samalla menetin jotain arvokasta.
Söpöjen nuorukaisten söpöä seuraa.
Kirosin tyhmyyttäni vielä illallakin, itsekseni, sillä kaipasin seuraa.
Poikien seuraa!
Söpöin heistä pelasi koko ajan taskubiljardia, ihan häpeämättömästi käsi hänen taskussaan kävi ylikierroksilla.
Ja minä, tyhmyri, olisin niin mielelläni pelannut hänen biljardipalloillaan...
Näin tämän söpöliinin onneksi vielä monta kertaa, ja aina niissä kauhtuneissa vanhoissa lantiomallisissa farkuissa. Kalsarit tosin joka kerta erilaiset, nehän vilkuttavat iloisesti katselijoille farkkujen alta.
Poika oli vankkumaton skeittaaja, aina skeittilauta mukana, kavereiden kanssa mutta joskus yksin.
Minä istuin puistonpenkillä eräänä kauniina kesäpäivänä, niitä kauniin lämpöisiä päiviä kun on riittänyt täällä VarsinaisSuomessa, nuorison suosiman skeittipaikan lähistöllä.
Minä en ymmärrä skeittaamisesta mitään, muuta kun sen, että sitä harrastavat lökäpöksypojat kalsarit vilkkuen.
Tämä söpöliini käveli hiljaisella vauhdilla ohitseni, ja minä kiittelin kohtaloani, taas kerran.
Kohtalo oli taas kerran tuonut silmieni iloksi, eteeni tuollaisen herkkujen herkun.
Seurasin katseellani ohimarssia.
Kuvittelin kuinka hänen biljardipallonsa heiluivat löysissä pöksyissä. Hänen pakaransa keinumista en tarvinnut kuvitella, sillä niin ne kauniisti keinuivat silmieni alla hänen ohittaessa minut muina miehenä. Vaikka farkut olivat tosi löysät hänen hyvin muodostuneet pyöreät pakaransa tulivat hyvin esille.
En enää pystynyt vain istumaan penkissä vaan nousin siitä tallustelemaan pojun perään.
Hän ei missään vaiheessa huomannut että häntä seurataan, hän ei edes varmaan nähnyt miestä penkissä. Olin hänelle näkymätön mies, ja sellaisena myös halusin pysyä.
Minä seurasin silmät kovana keinuvia pakaroita ja voin vakuuttaa että silmäni eivät olleet ainoat kovat kropassani.
Sitten alkoi tapahtua.
Olimme metsätiellä ja tämä söpö siirtyi vaivihkaa mutta nopealla liikkeellä tien yli.
Hänellä oli pissahätä ja minä kiittelin kohtaloani toistamiseen puolen tunnin aikana.
Minullakin täytyi olla tai vähintäänkin tulla kusihätä.
Minäkin siirryin pois valtatiestä, mutta mahdollisimman näkymättömänä.
Minä osaan siirtyä paikasta toiseen ilman erityistä melua.
Hän ei edelleenkään huomannut minua tai sitten ei välittänyt, tai mikä parasta, halusi minun seuraavan häntä. Tiedä noista nuorista jatkuvassa kiimassa kun ovat.
Olin ehtinyt juuri ja juuri ajoissa paikalle kun söpö avasi pöksynsä.
Mutta ei sitten avannutkaan!
Vaan?
Hän veti elimensä ulos housunkauluksesta!
Vähän hänen tarvitsi vetää pöksynsä alemmas ja niin tämäkin temppu onnistui.
Kiittelin kohtaloani kolmannenkin kerran kun pojun pyöreän kiinteät pakarat tuli esiin hänen vetäessään farkkunsa yhä alemmas suorittaakseen tyhjennyksen paremmassa asennossa.
Se pakarahalkeama sai minut järjiltäni.
Jotain ääntä järjen menetykseni aiheutti sillä poju kääntyi minua kohti.
Hän heilutti kädessään puolijäykkää kaluaan josta valui vielä keltaista vettä.
Sitten hän tunki elimensä takaisin pöksyihinsä josta ihan varmasti tippoja lirahti alushousuun aikamoinen määrä.
Nosti samalla housut ylös ja lähes juoksi takaisin tielle.
Minä jäin paikoilleen kuin paikkaan kasvanut puu.
Hän ei sittenkään ollut unelmoinut jonkun tulevan tirkistelemään kun hän pissaa.
Hänellä oli vain kusihätä josta hän haki helpotuksen pikaisesti ja minä raukka menin häiritsemään häntä irstailla mielikuvillani.
Taas kerran mielikuvitelmani teki kepposen ja tällä kertaa en kiittänyt kohtaloa!
Poika oli vankkumaton skeittaaja, aina skeittilauta mukana, kavereiden kanssa mutta joskus yksin.
Minä istuin puistonpenkillä eräänä kauniina kesäpäivänä, niitä kauniin lämpöisiä päiviä kun on riittänyt täällä VarsinaisSuomessa, nuorison suosiman skeittipaikan lähistöllä.
Minä en ymmärrä skeittaamisesta mitään, muuta kun sen, että sitä harrastavat lökäpöksypojat kalsarit vilkkuen.
Tämä söpöliini käveli hiljaisella vauhdilla ohitseni, ja minä kiittelin kohtaloani, taas kerran.
Kohtalo oli taas kerran tuonut silmieni iloksi, eteeni tuollaisen herkkujen herkun.
Seurasin katseellani ohimarssia.
Kuvittelin kuinka hänen biljardipallonsa heiluivat löysissä pöksyissä. Hänen pakaransa keinumista en tarvinnut kuvitella, sillä niin ne kauniisti keinuivat silmieni alla hänen ohittaessa minut muina miehenä. Vaikka farkut olivat tosi löysät hänen hyvin muodostuneet pyöreät pakaransa tulivat hyvin esille.
En enää pystynyt vain istumaan penkissä vaan nousin siitä tallustelemaan pojun perään.
Hän ei missään vaiheessa huomannut että häntä seurataan, hän ei edes varmaan nähnyt miestä penkissä. Olin hänelle näkymätön mies, ja sellaisena myös halusin pysyä.
Minä seurasin silmät kovana keinuvia pakaroita ja voin vakuuttaa että silmäni eivät olleet ainoat kovat kropassani.
Sitten alkoi tapahtua.
Olimme metsätiellä ja tämä söpö siirtyi vaivihkaa mutta nopealla liikkeellä tien yli.
Hänellä oli pissahätä ja minä kiittelin kohtaloani toistamiseen puolen tunnin aikana.
Minullakin täytyi olla tai vähintäänkin tulla kusihätä.
Minäkin siirryin pois valtatiestä, mutta mahdollisimman näkymättömänä.
Minä osaan siirtyä paikasta toiseen ilman erityistä melua.
Hän ei edelleenkään huomannut minua tai sitten ei välittänyt, tai mikä parasta, halusi minun seuraavan häntä. Tiedä noista nuorista jatkuvassa kiimassa kun ovat.
Olin ehtinyt juuri ja juuri ajoissa paikalle kun söpö avasi pöksynsä.
Mutta ei sitten avannutkaan!
Vaan?
Hän veti elimensä ulos housunkauluksesta!
Vähän hänen tarvitsi vetää pöksynsä alemmas ja niin tämäkin temppu onnistui.
Kiittelin kohtaloani kolmannenkin kerran kun pojun pyöreän kiinteät pakarat tuli esiin hänen vetäessään farkkunsa yhä alemmas suorittaakseen tyhjennyksen paremmassa asennossa.
Se pakarahalkeama sai minut järjiltäni.
Jotain ääntä järjen menetykseni aiheutti sillä poju kääntyi minua kohti.
Hän heilutti kädessään puolijäykkää kaluaan josta valui vielä keltaista vettä.
Sitten hän tunki elimensä takaisin pöksyihinsä josta ihan varmasti tippoja lirahti alushousuun aikamoinen määrä.
Nosti samalla housut ylös ja lähes juoksi takaisin tielle.
Minä jäin paikoilleen kuin paikkaan kasvanut puu.
Hän ei sittenkään ollut unelmoinut jonkun tulevan tirkistelemään kun hän pissaa.
Hänellä oli vain kusihätä josta hän haki helpotuksen pikaisesti ja minä raukka menin häiritsemään häntä irstailla mielikuvillani.
Taas kerran mielikuvitelmani teki kepposen ja tällä kertaa en kiittänyt kohtaloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti