Nuori kirkkoherra, juuri valmistunut pastori Nikkarainen lähestyi kesäiltana asuntoaan kun hän näki hahmon makaavan penkillä aivan asuntonsa ulko-ovea.
Lähemmäksi nuoren pastorin tultua havaitsi hän hahmon nuoreksi mieheksi, lähes pojaksi, vaikka tämä makasikin selkä penkin ulkopuolella, eli kasvot penkin selkänojassa kiinni, polvet koukussa, selkä paljaana. Hänen musta t-paitansa oli pojan vaikeassa asennosta johtuen noussut ylös paljastaen valkoisen selän lähes kokonaan, tai ainakin puoliksi.
Samoin löysät farkut oli valunut hieman alas jalkojen koukkumaisesta asennosta johtuen paljastaen, jos ei muuta niin valkoiset kalsarit.
Pastori, koulutuksensa mukaisesti, päätti siinä seisoen auttaa lähimmäistä joka oli ottanut, jos ei muuta niin ainakin yhden väärän askeleen elämänsä tässä vaiheessa.
Hän, siis tämä laupias samarialainen, oli vahva mies, ja niin hän otti ja laittoi, siis ei missään nimessä pannut, kätensä nukkuvan nuorukaisen kainaloihin käännyttämällä tämän ensin oikeaan asentoon.
Pastori laski syntisen nuorukaisen alas maahaan varovaisuutta kaihtaen. Selkä osui kosteaan maahaan ensimmäisenä ja sitä seurasi jalat. T-paita oli tässä vaiheessa noussut ylös lähes leukaa tavoittaen paljastaen nuorelle papille karvaisen navan. Farkut olisi mielellään jäänyt vauhdikkaassa menossa hieman lepäämään penkille, ainakin ne oli putoamassa kyydistä jo tässä vaiheessa.
Alushousut oli nähnyt parempiakin aikoja mutta siitä huolimatta näkyviin ne pyrkivät koko ajan enemmän ja enemmän. Farkut oli ilmeisesti huonosti napitetut, jos ollenkaan enää kiinni, vyötä ainakaan ei näkynyt, sillä ne housut valuivat yhä alemmas mitä pitemmälle matka joutui.
Nimittäin pappi nuoruuden suomalla innolla veti saalistaan kohti ulko-ovea sen kun kerkesi.
Alushousut oli nähnyt parempiakin aikoja mutta siitä huolimatta näkyviin ne pyrkivät koko ajan enemmän ja enemmän. Farkut oli ilmeisesti huonosti napitetut, jos ollenkaan enää kiinni, vyötä ainakaan ei näkynyt, sillä ne housut valuivat yhä alemmas mitä pitemmälle matka joutui.
Nimittäin pappi nuoruuden suomalla innolla veti saalistaan kohti ulko-ovea sen kun kerkesi.
Kun oli saavutettu määränpään, mikä tässä tapauksessa tarkoitti pappilan ulko-ovea, irrotti pastori raskaan säkkinsä maahan ja etsii vimmatusti avainta housujen taskusta ja löydettyään sen, avasi sillä oven.
Otti samanlaisen otteen juopuneesta, mikä tämä nuorukainen ilmeisemmin oli, kuin ulkona penkin luona, ja raahasi tämän eteiseen johon laski raskaan taakkansa, joka ei ollut herännyt koko matkan aikana kuin vain kerran, silloinkin vain avatakseen vaivalloisesti silmänsä oven ulkopuolella kylmässä maassa, sulkien ne sitten uudestaan raskaan hengityksen kera. Nyt tämä veltto iso ihmissäkki kuorsasi keskellä pitkää käytävän lattiaa jalat ja kädet leveällä. Paita oli pysynyt lähes leuassa kiinni paljastaen papille sen karvaisen napan lisäksi kirkkaan punaiset nännit. Karvajuova navasta lähti alas, vain valkoisenharmaat alushousut peitti sen mihin se mielenkiintoinen musta juova johti, sillä farkut olivat lonkkien alapuolelle valuneet lyhyen matkan aikana, mutta alushousujen tiukka kuminen vyötärönauha piti ne paikallaan.
Mutta ei kauan, päätteli pappi vetäessään poikaa kylmää eteisen lattiaa pitkin kohti makuukamaria.
Olohuoneen karkeat matot pitäisivät siitä huolen, kuten pitivätkin.
Vetäessään velttoa poikaa maton yli kohti sänkyä, löysät farkut antoivat periksi ja valuivat hiljaa nilkkoihin.
Nuori talon haltija nosti siis saaliinsa olohuoneeseen saavuttuaan maton päälle ja jatkoi vetämistä ja kas, maton karkeus veti vihdoin pojan löysät farkut nilkkoihin asti, ja sai alushousuihinkin hieman eloa, nekin alkoivat valua alaspäin seuraten päällyshousuja.
Ensin nekin juuttuivat luiseviin lonkkaluihin.
Pastori Nikkarainen nosti makuukamarin sängyn luona Juhan pääpuolen isoon sänkyynsä ensin, jalkojen jäädessä lattialle odottamaan omaa vuoroaan.
Nikkarainen hikikarpalot niskassaan otti tämän jälkeen Juhan jaloista kiinni ja nosti nekin sänkyyn.
Puolialastoman Juhan levätessä jalat leveällä suuressa sängyssä Nikkarainenkin kaipasi lepoa.
Silloinkos Juha avasi silmänsä ja alkoi horista omiaan.
Mutta ei kauan, päätteli pappi vetäessään poikaa kylmää eteisen lattiaa pitkin kohti makuukamaria.
Olohuoneen karkeat matot pitäisivät siitä huolen, kuten pitivätkin.
Vetäessään velttoa poikaa maton yli kohti sänkyä, löysät farkut antoivat periksi ja valuivat hiljaa nilkkoihin.
Nuori talon haltija nosti siis saaliinsa olohuoneeseen saavuttuaan maton päälle ja jatkoi vetämistä ja kas, maton karkeus veti vihdoin pojan löysät farkut nilkkoihin asti, ja sai alushousuihinkin hieman eloa, nekin alkoivat valua alaspäin seuraten päällyshousuja.
Ensin nekin juuttuivat luiseviin lonkkaluihin.
Pastori Nikkarainen nosti makuukamarin sängyn luona Juhan pääpuolen isoon sänkyynsä ensin, jalkojen jäädessä lattialle odottamaan omaa vuoroaan.
Nikkarainen hikikarpalot niskassaan otti tämän jälkeen Juhan jaloista kiinni ja nosti nekin sänkyyn.
Puolialastoman Juhan levätessä jalat leveällä suuressa sängyssä Nikkarainenkin kaipasi lepoa.
Silloinkos Juha avasi silmänsä ja alkoi horista omiaan.
Hän väitti nähneensä omituisen unen;
“Olin alastomana metsässä ison puun juurella nukkumassa kun iso lintu, olisiko ollut Strutsi, tai vastaava iso lintu, kuten Peippo, nehän muistuttavat toisiaan, vai kuinka? No, joka tapauksessa tämä lintu nuuhkii avointa peräreikääni. Makasin sellaisessa asennossa jossa kyseinen aukkoni pakosta oli levällään kun Jokisen eväät. Nukuin, ja en nukkunut, vaikea sanoa ihan tarkkaan, mutta annoin kuitenkin sen ison linnun munia aukkooni. Sen peräpää oli aivan aukossani kiinni ja sinne se työnsi yhden ison munan. Sitten se tallusteli pois, omasta mielestään onnistuneen munimisen tehtyään.
Nukahdin ja kun heräsin tunsin peräpäässäni kummaa vipinää. Suolistossani alkoi tapahtua jotain.
Tunsin kuinka isohko muna rikkoontui sisälläni ja sieltä sulkeutui esiin suolistoani ihailemaan pikkuinen tipu.
Se viihtyi lämmössäni eikä heti halunnut pois sieltä.
Emo ruokkii pentuaan reikäni ulkopuolella, pentu pysyi sisälläni. Itse en uskaltanut liikkua paljonkaan sillä en halunnut pelästyttää emoa enkä sen poikasta.
Muutaman laskemattoman ajan jälkeen pentu lensi pesästään pois ja minä uskalsin jälleen liikkua. Siihen heräsin”.
Nikkarainen oli puuhastellut samaan aikaan kun Juha oli sopertanut puoliunessaan uskomattoman tarinansa hänen alavartalossaan vetäisemällä nilkoissa olleet housut pojalta kokonaan pois, joka tarkoitti kaiken kaikkiaan sitä, että kun lintu oli lentänyt tarinassa pois oli kertoja alaston kuin Aatami silloin aikojen alussa.
Papille kun oli syntynyt vähintäänkin yksi ajatus Juhan soperrusta kuunnellessaan.
Juhan jäädessä makaamaan sänkyyn alastomana jalat ja kädet leveällä haki pappilan oiva nuori isäntä keittiöstä kaksi ruskeaa raakaa kananmunaa, ja huomasi juuri hakemansa tuoreet munat kädessään vieraansa nukahtaneen jälleen.
Tämä nukahtaminen ei estänyt pappia levittämästä sängyssä makaavan nuorukaisen karvaiset jalat vielä leveämmäksi jotta pääsi määränpäähänsä. Hän revitti Juhan peräaukon niin aukinaiseksi kuin mahdollista ja sen tehtyään otti hän yhden ruskean kanamunan esille ja työnsi sen melko vaivattomasti sisälle aukkoon. Se luiskahti helposti piiloon pojan ruskeaan reikään ja hetken kuluttua tämän sulkijalihas sulki reiän aukon. Nikkarainen ei tyytynyt tähän vaan hän aukaisi pientä väkivaltaa käyttäen reiän takaisin auki ja otti sen toisen saman värisen munan esiin, vei sen suuaukon eteen ja työnsi sen kaverin seuraksi lämpimään uuniin. Tämä ei kuitenkaan luiskahtanut sinne yhtä helposti kun se ensimmäinen, olihan aukossa jo hieman ahdastakin.
“Annas kun minä” kuuli pappi Juhan sanovan, joten olettavasti nuorukainen oli herännyt, ainakin joksikin aikaa tajuihinsa palannut.
Hän siis otti ohjat käsiinsä ja työnsi omin käsin sen toisen kananmunan peräaukkoonsa.
“Siellä se on” jatkoi Juha yksin puheluaan ja sulkijalihas piti huolen lopusta.
“Mutta kuinka kauan annamme ne siellä olla?” kysyi hän talon isännältä.
“Niin kauan kun pystyt ne siellä pitämään” oli selkeä vastaus.
Se olikin sitten Nikkarainen itse kun kyllästyi odottamaan, käskien Juhan laskemaan munat perseestään, vaikka pappihan ei tällaista rumaa ilmaisua käyttänyt.
Vai käyttikö?
Joka tapauksessa, Juha synnyttäjäasennossa työnsi ne kaksi reikäänsä piilotettua ruskeaa kananmunaa ulos ja niin voi sanoa että valkoisemmaksi ne ei ainakaan olleet siellä muuttuneet.
Eivätkä olleet menneet rikkikään joten ehjänä pappi ja hänen vieraansa saivat niitä nuuhkia ja nuoleskella.
“On minulla keittiössä avomaan kurkkujakin” vihjaisi isäntä eikä kauaakaan kun kaksi sellaista oli sängyn reunalla.
“Työnnetäänkö nekin reikääsi?” kysyi viattomasti pappi.
“Työnnetään vaan” vastasi empimättä Juha ja levitti reikänsä omin käsin valmiiksi.
Ja niin yhteistuumin ne pantiin Juhan peräreikään, yksi kerrallaan.
Ei siis yhtä aikaa vaan yksi kerrallaan, ja kun se yksi avomaan vihreä vetinen kurkku oli tarpeeksi kauan siellä muhinut vedettiin se pois ja syötiin ihan sellaisena, ilman suolaa tai muuta mausteita. Juhan omat mausteet saivat riittää.
Pappi isännän oikeudella sai syödä sen ensimmäisen, tosin Juhakin otti siitä maukkaan palan. Juha söi toisen reiässään ollutta avomaan kurkkua mutta antoi vastaavan palan siitä isännälle.
Nälkä kasvaa syödessä, niinhän sanotaan, ja niin tapahtui tälläkin kertaa.
Juha kysyi, että mitä muuta keittiöstäsi löytyy?
Nikkarainen katseli makaavaa poikaa vain hetken, avasi papinkaapunsa vetoketjun, pani kätensä siitä sisälle, veti ison, kiiltävän sekä kovan ja muhkean kalun ja runoili, että onhan tämäkin keittiössä käynyt!
Nosti jalkansa Juhan rinnalle ja vei mulkkunsa kohti tämän avointa suuta.
Työnsi sen kerta työnnöllä odottamattomaan kitaan. Juhan silmät olivat laajentuneet yllätyksestä. Paksua papin mulkkua hän tuskinpa oli odottanut saavansa yön hiljaisina tunteina suuhunsa.
Hän ei voinut muuta kun alkaa imeä sitä samalla kun sen onnellinen omistaja hieman oikaisi itsensä päästääkseen paremmin kättelemään makaavan pojan peräreikää.
Papilla oli banaani pöydällä minkä hän oli ottanut käteensä ja survoisi sitä Juhan peräaukkoon sananmukaisesti olan takaa. Se oli pöydällä ylikypsynyt joten se meni Juhaan sellaisenaan, kuorineen kaikkineen.
Tosin täysin murskana.
Ketteryyttä osoittaen nuori pappi hyppäsi Juhan päältä hänen jalkapäähän, nosti kevyesti hänen jalkansa olalleen, etsi kyrvällään sopivan laskeutumispaikan, eli peräreiän, ja löydettyään sen, työnsi kalunsa hiljaa mutta varmasti siitä sisälle.
Reiässä oli jo kurkun ja banaanin murskaa, sekään ei ollut eteenpäin pyrkivälle kuin pieni ohimenevä este jonka oli ylitettävä.
Juhan oma kalu oli tässä vaiheessa märkä, kova ja punainen. Hänen oli ihan pakko alkaa hyväillä sitä samaan aikaan kun pappi survoi omansa hänen reikäänsä.
Juha tunsi kuinka se sykkii omassa kädessään. Hänen reikänsä sykkii samaan tahtiin otteessaan papin sykkivään eikä se voinut olla vaikuttamatta tämän kyrvän toimintaan.
Pappi ei voinut muuta kun antaa muutaman viikon purkauksen tulla.
Hän oli niin ylpeä itsestään; hänen kalunsa ei osoittanut veltostumisen merkkejä kun hän veti pois sen peräreiästä mihin se oli juuri sylkenyt oksennuksensa.
Hän vei sen takaisin ylös kohti Juhan kauniita kasvoja aivan kuin sanoen hänellekin, että katso nyt, se seisoo edelleen!
Juha tosin ei katsonut sinne päinkään vaan oli silmät suljettuna oman hekumansa juurella. Pappi ei tästä ottanut nokkiinsa vaan työnsi juuri perseessä ollutta kaluaan Juhan suuhun.
Juha sai pestä omat hajunsa kyrvästä joka ei paljoa muulta sitten maistunutkaan…
https://pudonnutomena.blogspot.com/2020/01/
“Olin alastomana metsässä ison puun juurella nukkumassa kun iso lintu, olisiko ollut Strutsi, tai vastaava iso lintu, kuten Peippo, nehän muistuttavat toisiaan, vai kuinka? No, joka tapauksessa tämä lintu nuuhkii avointa peräreikääni. Makasin sellaisessa asennossa jossa kyseinen aukkoni pakosta oli levällään kun Jokisen eväät. Nukuin, ja en nukkunut, vaikea sanoa ihan tarkkaan, mutta annoin kuitenkin sen ison linnun munia aukkooni. Sen peräpää oli aivan aukossani kiinni ja sinne se työnsi yhden ison munan. Sitten se tallusteli pois, omasta mielestään onnistuneen munimisen tehtyään.
Nukahdin ja kun heräsin tunsin peräpäässäni kummaa vipinää. Suolistossani alkoi tapahtua jotain.
Tunsin kuinka isohko muna rikkoontui sisälläni ja sieltä sulkeutui esiin suolistoani ihailemaan pikkuinen tipu.
Se viihtyi lämmössäni eikä heti halunnut pois sieltä.
Emo ruokkii pentuaan reikäni ulkopuolella, pentu pysyi sisälläni. Itse en uskaltanut liikkua paljonkaan sillä en halunnut pelästyttää emoa enkä sen poikasta.
Muutaman laskemattoman ajan jälkeen pentu lensi pesästään pois ja minä uskalsin jälleen liikkua. Siihen heräsin”.
Nikkarainen oli puuhastellut samaan aikaan kun Juha oli sopertanut puoliunessaan uskomattoman tarinansa hänen alavartalossaan vetäisemällä nilkoissa olleet housut pojalta kokonaan pois, joka tarkoitti kaiken kaikkiaan sitä, että kun lintu oli lentänyt tarinassa pois oli kertoja alaston kuin Aatami silloin aikojen alussa.
Papille kun oli syntynyt vähintäänkin yksi ajatus Juhan soperrusta kuunnellessaan.
Juhan jäädessä makaamaan sänkyyn alastomana jalat ja kädet leveällä haki pappilan oiva nuori isäntä keittiöstä kaksi ruskeaa raakaa kananmunaa, ja huomasi juuri hakemansa tuoreet munat kädessään vieraansa nukahtaneen jälleen.
Tämä nukahtaminen ei estänyt pappia levittämästä sängyssä makaavan nuorukaisen karvaiset jalat vielä leveämmäksi jotta pääsi määränpäähänsä. Hän revitti Juhan peräaukon niin aukinaiseksi kuin mahdollista ja sen tehtyään otti hän yhden ruskean kanamunan esille ja työnsi sen melko vaivattomasti sisälle aukkoon. Se luiskahti helposti piiloon pojan ruskeaan reikään ja hetken kuluttua tämän sulkijalihas sulki reiän aukon. Nikkarainen ei tyytynyt tähän vaan hän aukaisi pientä väkivaltaa käyttäen reiän takaisin auki ja otti sen toisen saman värisen munan esiin, vei sen suuaukon eteen ja työnsi sen kaverin seuraksi lämpimään uuniin. Tämä ei kuitenkaan luiskahtanut sinne yhtä helposti kun se ensimmäinen, olihan aukossa jo hieman ahdastakin.
“Annas kun minä” kuuli pappi Juhan sanovan, joten olettavasti nuorukainen oli herännyt, ainakin joksikin aikaa tajuihinsa palannut.
Hän siis otti ohjat käsiinsä ja työnsi omin käsin sen toisen kananmunan peräaukkoonsa.
“Siellä se on” jatkoi Juha yksin puheluaan ja sulkijalihas piti huolen lopusta.
“Mutta kuinka kauan annamme ne siellä olla?” kysyi hän talon isännältä.
“Niin kauan kun pystyt ne siellä pitämään” oli selkeä vastaus.
Se olikin sitten Nikkarainen itse kun kyllästyi odottamaan, käskien Juhan laskemaan munat perseestään, vaikka pappihan ei tällaista rumaa ilmaisua käyttänyt.
Vai käyttikö?
Joka tapauksessa, Juha synnyttäjäasennossa työnsi ne kaksi reikäänsä piilotettua ruskeaa kananmunaa ulos ja niin voi sanoa että valkoisemmaksi ne ei ainakaan olleet siellä muuttuneet.
Eivätkä olleet menneet rikkikään joten ehjänä pappi ja hänen vieraansa saivat niitä nuuhkia ja nuoleskella.
“On minulla keittiössä avomaan kurkkujakin” vihjaisi isäntä eikä kauaakaan kun kaksi sellaista oli sängyn reunalla.
“Työnnetäänkö nekin reikääsi?” kysyi viattomasti pappi.
“Työnnetään vaan” vastasi empimättä Juha ja levitti reikänsä omin käsin valmiiksi.
Ja niin yhteistuumin ne pantiin Juhan peräreikään, yksi kerrallaan.
Ei siis yhtä aikaa vaan yksi kerrallaan, ja kun se yksi avomaan vihreä vetinen kurkku oli tarpeeksi kauan siellä muhinut vedettiin se pois ja syötiin ihan sellaisena, ilman suolaa tai muuta mausteita. Juhan omat mausteet saivat riittää.
Pappi isännän oikeudella sai syödä sen ensimmäisen, tosin Juhakin otti siitä maukkaan palan. Juha söi toisen reiässään ollutta avomaan kurkkua mutta antoi vastaavan palan siitä isännälle.
Nälkä kasvaa syödessä, niinhän sanotaan, ja niin tapahtui tälläkin kertaa.
Juha kysyi, että mitä muuta keittiöstäsi löytyy?
Nikkarainen katseli makaavaa poikaa vain hetken, avasi papinkaapunsa vetoketjun, pani kätensä siitä sisälle, veti ison, kiiltävän sekä kovan ja muhkean kalun ja runoili, että onhan tämäkin keittiössä käynyt!
Nosti jalkansa Juhan rinnalle ja vei mulkkunsa kohti tämän avointa suuta.
Työnsi sen kerta työnnöllä odottamattomaan kitaan. Juhan silmät olivat laajentuneet yllätyksestä. Paksua papin mulkkua hän tuskinpa oli odottanut saavansa yön hiljaisina tunteina suuhunsa.
Hän ei voinut muuta kun alkaa imeä sitä samalla kun sen onnellinen omistaja hieman oikaisi itsensä päästääkseen paremmin kättelemään makaavan pojan peräreikää.
Papilla oli banaani pöydällä minkä hän oli ottanut käteensä ja survoisi sitä Juhan peräaukkoon sananmukaisesti olan takaa. Se oli pöydällä ylikypsynyt joten se meni Juhaan sellaisenaan, kuorineen kaikkineen.
Tosin täysin murskana.
Ketteryyttä osoittaen nuori pappi hyppäsi Juhan päältä hänen jalkapäähän, nosti kevyesti hänen jalkansa olalleen, etsi kyrvällään sopivan laskeutumispaikan, eli peräreiän, ja löydettyään sen, työnsi kalunsa hiljaa mutta varmasti siitä sisälle.
Reiässä oli jo kurkun ja banaanin murskaa, sekään ei ollut eteenpäin pyrkivälle kuin pieni ohimenevä este jonka oli ylitettävä.
Juhan oma kalu oli tässä vaiheessa märkä, kova ja punainen. Hänen oli ihan pakko alkaa hyväillä sitä samaan aikaan kun pappi survoi omansa hänen reikäänsä.
Juha tunsi kuinka se sykkii omassa kädessään. Hänen reikänsä sykkii samaan tahtiin otteessaan papin sykkivään eikä se voinut olla vaikuttamatta tämän kyrvän toimintaan.
Pappi ei voinut muuta kun antaa muutaman viikon purkauksen tulla.
Hän oli niin ylpeä itsestään; hänen kalunsa ei osoittanut veltostumisen merkkejä kun hän veti pois sen peräreiästä mihin se oli juuri sylkenyt oksennuksensa.
Hän vei sen takaisin ylös kohti Juhan kauniita kasvoja aivan kuin sanoen hänellekin, että katso nyt, se seisoo edelleen!
Juha tosin ei katsonut sinne päinkään vaan oli silmät suljettuna oman hekumansa juurella. Pappi ei tästä ottanut nokkiinsa vaan työnsi juuri perseessä ollutta kaluaan Juhan suuhun.
Juha sai pestä omat hajunsa kyrvästä joka ei paljoa muulta sitten maistunutkaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti