Ensimmäinen oppitunti teorian osalta, ja Juhan kannalta, ammattikoulussa alkoi enimmäkseen onnistuneesti.
Hänhän opiskeli sähköinsinööriksi, mutta se ei tarinaan, jonka nyt ajoin kertoa, liity mitenkään.
Se ei ole oleellisinta, vaan oleellisin on se, että Juhalla oli ne samat punaiset farkut jalassaan jonka halkeama haaroissa opiskelija toverit saivat hieman levennettyä illan aherruksessa.
Ja ihmiset väittävät etteivät nuoret muka askartele enää iltaisin!
Että ne ovat tietokoneen kimpussa kaiket illat.
Ei pidä paikkansa!
Ensimmäisenä iltanakin Juhan kimpussa oli askartelemassa koko opiskelijaporukka!
Ja Juha ei ole mikään tietokone!
Ei edes kovin älykäs, vaan ihan tavallinen Suomalainen nuorukainen, eli kaunis, seksikäs, haluttava, etc, etc.
Nyt tämä kaunokainen istui taaempana luokassa odottamassa opettajan saapumista muiden opiskelijoiden tuijotettavana.
Luokassa oli myös tyttöjä, ohimennen sanottuna!
Ja neekereitä, Iranilaisia ja ehkä jopa Arabeja, sillä luokka oli kansainvälinen.
Tuijotettavana kaikille heille, sillä Juha istui haarat erittäin leveällä pienen pulpettipöydän takana.
Sen tosi pienen pöydän jalkojen välistä se halkeama tuijotteli takaisin tuijoitteljoitaan.
Ja halkeama piilotti sisältöään vain niukasti, jos ollenkaan.
Juha kun taas oli unohtanut ne kalsarinsa kämppäänsä, tai sitten ei ole löytänyt kaapistaan puhtaita alushousuja pukeakseen aamulla kunnolla.
Ällistyttävän muhkean täyteläiset säkit vilkkuivat halkeamassa, sille kukaan ei mahtanut mitään.
Kuten ei sillekään että ne näkyivät kaikkialle ja kaikille kuin sataman valot, tai kuin vilkkuvat majakan valkeudet.
Ei sille kukaan varmasti halunnutkaan tehdä mitään muuta kuin katsella ihastuneena.
Täyteläiset ne olivat, sen joka ikisen nenä haisteli luokan etäisemmästä päästä, eikä se luokka niin iso ollut.
Ja karvaiset, sen jokainen voi todistaa, sen verran iso se halkeama haaroissa oli revennyt.
Ja ulos se selvästi sieltä pyrkii, eikä sitä voi moittia.
Oli ne housut sen verran tiukat ja ahtaat.
Pallien lisäksi siellä oleskeli ne vääjäämättä koulun isoimmat, hevosen kokoiset miehen vehkeet.
Juha antoi kaikkien tuijottaa aivan vapaasti, periaatteella, että antaa kaikkien kukkien kukkia, ja kaikkien kyrpien seistä, avittamalla katselijoiden puuhastelua levittämällä jalkansa ja haaransa niin leveäksi kuin pystyi.
Tummahipiäisen Samin kädessään pitämä kevyt, noin puolen metrin pituinen rautalanka löysi  koukkuineen nopeasti paikkansa Juhan haarojen väliin, mistä se liukeni nopeasti etumukseen jossa se napsii liukkaalla koukullaan pari nappia irti alta aikayksikön.
Juhalla kun oli punaisissa farkuissa neljän ison napin kiinnitys mitä etumuksen sepalusaukkoon tulee. Yksi oli ollut irti  ja kadoksissa jo monta päivää tätä ennen, se keskimmäinen niistä valkoisista suurista napeista.
Kevytliikkeinen rautainen koukku työntyi väkivaltaa vain hieman käyttäen auki repäisemästään aukosta sisälle  ja löysi heti etsimäänsä lihan, jonka se otti rajuun syleilyynsä vetääkseen sen sieltä näkyviin.
Hetken kuluttua saattoi hyvän mielikuvituksen omaava nuori opiskelija kuulla hurraa-huutojen lisäksi kättentaputuksia suosionosoituksena kun Juhan sepalusaukosta ulos tirkisteli tiputuksia suonut kalun punaisen kirjava pää halkeamisineen.
Se kun valutti kiiltävää esilientä kiimaisena saavutetusta kiinnostuksesta itseään kohtaan.
Vaikka koukku oli tehtävänsä suorittanut enemmän kuin hyvin, niin se ei siitä huolimatta saanut mennä.
Seuraava tehtävä kun odotti sitä.
Se siirtyi ketterästi Samin kuljetettavana  kohti Juhan karvaisia palleja, tai mitä niistä oli näkyvillä haarojen halkeamasta siirtääkseen ne hieman syrjään kohteestaan.
Joka oli, tietysti, sen piilossa piileskellyt peräreikä.
Samalla kun kyrvän pää edelleen liukasteli valuttamalla  pitkiä esiliemen juovia kohti Juhan kenkiä niin koukku suoritti annettua tehtävää edelleen mallikelpoisesti, eli veti pallit sen verran syrjään että peräreikä tuli näytille.
Juha istui pulpetissaan jalat harallaan ja hymyili.
Nyt kaikki hänessä oli näytillä.
Kalu, pallit ja viimeksi peräreikä.
Tosin, vain osa niistä oli nähtävillä sillä Juhalla oli housut jalassaan kuten muistamme.
Juuri kun koukku oli työntymässä peräreiästä sisälle, sen pää kurkisteli jo reiän suuaukossa, niin luokan ainoa ovi aukeni ja insinööriopettaja Lehikainen astui ovesta sisälle luokkaan.
Rämäkästi kuten aina miesopettaja meni suoraan salin poikki avaamaan luokan ainoan ikkunan.
Oli tuntenut taas kiimaisen testosteronin tuoksun.
Parempi oli Juhankin vetää sisäänsä housujensa ulkopuolelta sen sisäpuolelle kaikki ne elimet jotka sinne kuuluivat ja jotka oli Samin toimesta ja kaikkien luokassa olleiden toivomuksesta, mukaan lukien Juha itse, tiputettu tai oikeammin vedetty.
Samalla kun hän teki sen, eli työnsi kaikki ulkona olleet vehkeensä housuihinsa, hän tunsi kuinka kosteus leveni hänen farkuissaan.
Sen näkivät myös opiskelija toverit isoina läikkinä punaisten housujen etumuksissa ja haaroissakin..