Juha ja Ripa alkoivat viettää yhteisen illan.
Molemmat olivat 18- vuotiaita ja kauneimpia poikia saa hakemalla hakea eikä sittenkään löydä. Juha jo pitemmän aikaa oli halunnut kovasti tutustua Ripaan.
He asuivat molemmat Palatsissa, poikaporttolassa, mutta eivät olleet huonekumppaneita.
Juha kertoi aluksi kaikkea mitä hän on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta seksialalla kokeilla.
Mutta ei Ripakaan toimettomana ole ollut.
Kerran hän heräsi sängyssään kissa vieressään. Tosin talossa on kissoja useampikin ja hänelläkin on oma kissa mutta tämä ei ollut hänen kissansa. Hän nukkuu kuten useimmat täällä alasti ja silloinkin kyrpä seisoi kun kanki.
Kissa vaan nuoli sitä tällä kertaa!
“ Minä sitä keskeyttämään ruvennut. Annoin sen olla kun se tuntui pitävän siitä ja kuka ei olisi! Ajattelin kyllä että huiskin sen pois kun minulta alkaa tulla mutta sitten en kyllä sitä tehnytkään. Tai olisiko ollut niin etten ehtinyt ajaa sitä pois tai mieluummin niin etten edes halunnut sen lähtevän ennen kuin sain tietää mitä se tekee kun satsi yllättäen alkaa suihkuta. Ottaako se pelästyneenä hatkat vai syökö se minun paksun liemeni?
Se teki kumpaakin.
Kun sitä paksua lientä alkoi tulla kissa aluksi pelästyi ja aikoi luikkia pakoon, mutta sitten se nuuhkii ja piti siitä lähtevästä mausta, tuli takaisin ja alkoi nuolla sitä ensin navan kohdalta ja sitten siitä alaspäin kunnes tuli veltostunut makkarani vastaan. Kissa ensin arkaillen sillä sieltähän suihku yllättäen äsken tuli mutta kiusaus voitti. Siellähän oli vielä sitä maidon näköistä mutta paremman makuista ainetta. Minultahan tulee melko paksua eikä siis lennä oikeastaan mihinkään vaan jää patukan lähettyville. Siitä katti nuoli kaiken pois ja katsahti sitten minuun suuntaan aivan kuin kysellen että eikö poika enempää meinaa antaa”.
Juhalle oli yllätys että Ripan liemi on niin paksua.
Samalla hänelle tuli matka puhelimeen viesti jossa liikemies Olsson pyytää Juhaa luokseen.
Hän lähetti vastauksen kysymyksenä saako kaveri tulla mukaan?
Totta kai pojat ovat aina tervetulleita!
Juha varoitti Ripaa että tämä Olsson on ruotsalainen liikemies jolla on erikoisia kokeilutyyppisiä seksihaluja, joten nyt ehkä saamme kokea meillekin jotain uutta ja jännittävää.
Hän vitsaili samalla että pidä kalsareistasi kiinni sillä muuten ehkä joudumme molemmat lähtemään ilman niitä kun liikemies kerää kauniiden poikien käytettyjä, korostan käytettyjä alkkareita.
Juha on varma että häneltä Ollsson ainakin haluaa hänen kalsarinsa. Hän kuulemma ottaa joka kerta kun on ensin varmistanut että ne ovat lämpimät, eli käytetyt, ja Olssonilla on jo aikamoinen kasa niitä.
Ensimmäiseksi Olsson kysyykin Ripalta että millaiset kalsarit sinulla .
” Älä sittenkään kerro” hän kuitenkin nopeasti lisäsi “ anna kun arvaan. Minä olen sen alan asiantuntija ja sanoisin että sinulla on siniset shortsit, olenko oikeassa”?
“ Minulla on kämpissä juuri sellaiset ja sininen on toki lempivärini mutta nyt minulla on punaiset pikini malliset” vastasi siihen Ripa.
“ Ei se mitään. Erehdyn silloin tällöin. Pääasia on että sinulla on jotain noiden kireiden farkkujen alla, sillä rakas Juha on varmaan sinulle kertonut että kerään niitä”?
Lisäten siihen nopeasti että käytettyjä, siis tuoksuvia kauniiden poikien kalsareita. Haluatteko nähdä tämän hetkisen varaston?
Ja hehän halusivat, totta kai. Siellä saattoi, tai todennäköisesti onkin, tuttujen poikien kalsareita.
Mentiin siitä sitten yhteen suureen huoneeseen missä oli yksi kokonainen seinä varattu kaappeja ja laatikoita nimenomaan ja ainoastaan näitä kalsareita varten. Saattoi avata minkä laatikon tahansa niin oli kädessä jonkun kauniin pojan vielä lämpimät kalsarit.
“ Täällä” sanoi Olsson innostuneena “on aivan tuoreet kalsarit jotka saattaa vielä tuoksuakin voimakkaasti” jatkoi hän ja avasi laatikon antaen yhdet kummallekin ja käski haistella. Kyllä niistä pojan tuoksuja selvästi erottui ja olihan se eroottista haistella jonkun toisen pojan hajuja. Samalla koira haukkui pari kertaa toisesta huoneesta ja Olsson oitis selittämään:
“ Minulla on pieni koira, Turre nimeltään, ja se leikki muutaman pojan kanssa vieras huoneessa. Se on pentu vasta ja on alkanut pitää pojista, kuten isäntäkin, kun täällä on aina paljon poikia, niin se on tottunut. Mennäänkin sinne niin näytän teille mitä se on oppinut”.
Huoneessa oli neljä poikaa ja mustavalkoinen terrieri mallinen koira joka villisti leikkii yhden pojan kanssa mutta lähti sitten juosten isäntää ja sinne hänen mukanaan tulleita poikia vastaan. Pojat esiteltiin etu nimeltään kuten täällä on tapana.
Ensin käteltiin Reijo, 20 kesäinen punapää suorissa housuissa ja sitten Marco, tummakutrinen vasta 18- vuotias, joka oli pukeutunut punaisiin farkkuihin. Kari oli 19 vuotta vanha vaaleahiuksinen sinisessä farkuissa viihtyvä veijari ja sitten oli vielä Jussi, joka oli porukan nuorin ollessaan +17- vuotta vanha ja pukenut herkkujensa suojaksi siniset farkut. Muutamat tunsivat toisensa ulkonäöltä mutta muut olivat vieraita toisilleen mutta täällä tutustuminen tapahtuu hetkessä ja samalla ollaan kun tunnettu toisensa aina.
Juha kyyristyi toinen polvi maahan tervehtimään Turrea mutta tämäpä heti hänen haaroja haistamaan jolloin muut pojat sai aiheen virnuilla Olssonille että olet varsin opettanut koirasi hyvin. Että heti vaan poikien herkkujen kimppuun!
Olsson siihen että “ olen opettanut jotain muutakin, ja nyt voidaankin testata miten homma toimii käytännössä kun poikia on näin monta, jos suostutte”. Pojat siihen yhteen ääneen että totta kai suostutaan arvatenkin kun siihen sisältyy aivan varmasti seksi.
“ Nyt te pojat” alkoi Olsson antamaan ohjeita “ menette tuohon seinälle riviin, istutte lattialle vieretysten jalkanne levittäen niin että Turre pääsee nuuhkimaan teitä vapaasti jalkojen välissä.” Kaikki menivät kuuliaisesti seinän vierustalle istumaan.
Ensimmäisenä meni istualleen aina niin kaikkeen uuteen ja jännittävään valmis Juha jolla oli täysin samanlaiset rikkinäiset ja kauhtuneet siniset farkut kun Ripalla, joka istahti hänen viereensä. Seuraavaksi Ripan kylkeen tuli 18- kesäinen Marco ja hänen viereensä Reijo.
Kari istuutui seuraavaksi levittäen samalla tavalla jalkansa leveäksi kun muutkin. Porukan nuorin, Jussi, istuutui rivin viimeiseksi.
Turre laitettiin talutus hihnaan ja Olsson kävelytti koiraa kaunista rivistöä kohti. He aloittivat Juhasta, joka oli rivin ykkönen.
Olsson sanoi koiralle haista ja Turre välittömästi Juhan haaroihin nuuhkimaan.
Koiran pitää nuuhkia tarkkaan, selitti Olsson, joten se viipyy kunkin pojan luona pitkään. Juhan luona se ainakin viihtyi kauan, sillä Olssonin selityksen mukaan, Turre itse lähtee pois kun sen mielestä sen pojan tuoksut riittävät ja se muistaa ne tuoksut seuraavalla kerralla. Sillä muistamisesta nyt on testissä kysymys.
Juhan jälkeen Turre siirtyi Ripan haarojen tuoksuihin ja viipyi siellä yhtä kauan. Marco oikein odotti koiran saapumista ja levitti temmellyskenttänsä avoimeksi Turrelle.
Ensimmäisen kerran Turre päästi aivastuksen ja siirtyi seuraavan hyvältä tuoksuvan pojan luokse, joka olikin Reijo.
Samalla tavalla koira liikuskeli ja haisteli kaikkien luona. Kari aikoi silitellä koiraa kun se tuli hänen luokse mutta Olsson viittasi ettei saa sillä Turre sekoittaa tehtävän ja muistaa sinut vain siitä että olit ainoa joka silitti. Aivan kun tuntien että Marco on porukan nuorin se nuuhkii varovaisemmin oivaltaen ehkä että ei koirakaan sakkolihaa joka päivä saa. Marcolla tuntui myös olevan hieman vaikeuksia pitää naama peruslukemilla koiran työskentelyn aikana tai sitten herkällä teinipojalla oli vaikeuksia yksinkertaisesti pitää satsin sisällään.
“ Nyt, pojat, vien Turren tuohon viereiseen huoneeseen hetkeksi” selitti seuraavaa vaihetta Olsson.
“ Sillä aikaa kun olemme toisessa huoneessa te riisutte päällyshousunne, laitatte ne oven lähettyville, ei kasaan, vaan jonkinnäköiseen riviin. Menette itse samaan asentoon istumaan kalsarit jalassa kun äskenkin mutta, ja tämä on tärkeintä, ette samaan paikkaan. Ymmärrättekö? Vaihdatte keskenänne paikkoja. Ette missään nimessä saa mennä samaan paikkaan istumaan kun äsken!”
Näin sanoen isäntä ja talutettava häipyivät viereiseen huoneeseen mistä lupasivat tulla noin kolmen, mutta kuitenkin vajaan viiden minuutin kuluttua.
Pojat riisuivat nopeasti kun yleensä se heiltä tapahtuu hitaasti kiusoitellen. Sitten housut jonkin näköiseen rivistöön ja pojat istumaan seinustalle kalsareissaan.
Viisi minuuttia myöhemmin koira ja sen isäntä saapuivat takaisin ja isäntä lausahtaman että onpa kaunis rivi poikia ja heidän kalsarinsa.
Olsson otti ensimmäisen farkun housurivistöstä, joka sattui olemaan punaiset, eli Marcon. Hän antoi farkut Turrelle haisteltavaksi, ja nimenomaan koiran piti haistaa sitä kohtaa farkuista, jotka tuoksuivat eniten, eli mistä poika eniten hikoaa ja lähettää tuoksujaan, ja se on tietenkin haarat. Turre pitkään haistelikin ensimmäistään ja lähtee sitten hyvin epävarmoin askelin kohti poika rivistöä. Pysähtyy, ja on epävarma mitä hänen odotetaan tekevän. Olsson oli kyllä antanut koiralle käskyn haista kun hän oli antanut koiralle Marcon farkut ja sitten käskyn etsi kun Turre oli lopettanut haistelemisen. Nyt kun koira oli noin epävarma Olsson toi Turren kuonon eteen vielä kerran punaiset Marcon farkut, käänsi ne nurinpäin haarojen kohdalta ja antoi koiran nuuhkia niitä sisäpuolelta koska siellähän ne voimakkaammat tuoksut täytyi olla.
Haista käski Olsson ja kyllä koira haistoikin ja sitten käsky etsi ja nyt Turre tuntui lähtevän varmemmin.
Se tuli rivistössä ensimmäisenä olevan Ripan luokse, menee haaroja haistamaan mutta ei tunne niitä tuoksuja samaksi ja lähtee seuraavan luokse. Nuoren Jussin kalsarit tuntui tuoksuvan tyystin erilaiselta sillä Turre ei Jussin luona tällä kertaa viihtynyt kauan. Seuraava olisi sitten Marco ja jos koe onnistuu hyvin, Turre haukkuu kaksi kertaa ja isäntä kiittää ja antaa namupalan.
Turre lähestyy Marcon haaroja, jotka peittää siniset shortsit, ja alkaa haistaa niin että Marco tuntee kun koiran kuono osuu parikin kertaa puolijäykkänä olevaan keppiin, joka reagoi välittömästi ja koira hätkähtää, mutta jatkaa hetken kuluttua haistelua. Mutta ei hauku mutta tuntee kyllä jotain samanlaista mutta kun on epävarma jatkaa seuraavan luokse joka on Juha.
Koen pitäisi keskeyttää, mutta Olsson ei halua tuottaa pettymystä muille pojille, vaan antaa koiran jatkaa kierrostaan.
Juhalla on ruskeat pikku housut ja Turre käy kuumana, sillä jostakin syystä ruskea väri kiinnostaa kovasti koiraa. Juha lähes menettää kalsarinsa, kun Turre oikein villiintyy päästäkseen katsomaan mitä on noiden ruskean vaatteen piilossa. Olsson tulee apuun, aivan kun Juha sitä olisi kaivannut, ja vei koiransa jatkamaan matkaa.
Hyvin Juha tuntevat tietävät että Juha ihan toivoi että Turre olisi repinyt kalsarit hänen jalastaan.
Kari odotti jo jännittyneenä mitä Turre hänen tuoksuista “ murisemaan” sillä hän itse tunsi kun hänen haaroistaan lähti jänniä hajuja sillä hän oli kova poika jännittämään uusia tilanteita ja sen huomaa siitä että hän hikoilee paljon.
Koira tunsi samat tuoksut mutta voimakkaammin, joten se viipyi Karin luona, toisten mielestä liian kauan.
Reijon oli viimeisenä, eikä koira haukkunut sielläkään kun ei tuntenut hajut samaksi vaan jäi ymmälleen seisomaan, että siinäkö kaikki.
Olsson antoi Turren haistaa vielä kerran Marcon farkkuja ja vei sen sitten nuoren miehen haarojen luokse, joka omisti ne farkut, ja eikö vaan Turre hetken kuluttua haukkunut kaksi kertaa tunnisti sitten hajun samaksi tai ei.
Näin nopeasti Olsson ei toki antanut periksi vaan sanoi pojille että helpotamme koetta vähäsen joten pysykää paikallanne ja annan Turren vielä kerran tulla haistamaan teitä, joten levittäkää herkut vielä kerran hyvin esille.
Ja niin Turre vielä kerran teki kierroksen ja tuoksuthan voimistuvat mitä enemmän aikaa kului. Turre kun oli kierroksen tehnyt Olsson sanoi että” menemme nyt huoneeseen taas piiloon jotta voitte heittää kalsarit pois mutta jättäkää paidat jotta ei Turre sekoa taas. Laittakaa kalsarinne taas johonkin kasaan ja vaihtakaa vielä kerran paikkoja. Menette sitten istumaan nyt melkein alasti, antakaa Turrelle taas tilaa vapaasti. Se on tottunut alastomiin poikiin, eikä missään nimessä ole minkäänlaista pelkoa että se purisi teiltä sukukalleuksianne".
Kun Turre ja Olsson saapuivat omasta huoneesta, olivat pojat istumassa eri järjestyksessä seinää vasten haarat levällään ja alasti. Muutamilla patukka jännityksestä terhakkaasti pystyssä, muilla muuten vaan herkullisen näköisenä esillä.
Olsson antoi Turrelle ensimmäisen kalsarin joka sattui olemaan lähinnä ja antoi sen haistaa sitä sanoen haista. Hetken sitä haisteltuaan Olsson sanoi toisen käskyn etsi ja koira lähti poika rivistöä kohti.
Ensimmäisenä istumassa oli nyt Reijo ja Turre pääsi nyt melkein nuolemaan alkkareita kun kangasta on niin vähän. Homma koiraltakin käy nopeammin kun tuoksut ovat voimakkaammat paljaalla ihoa vasten. Hyvin hajut tulevat läpi noin pienistä kalsareista, joten nopeasti Turre oivalsi, ettei tuoksut ole samat, ja lähtee seuraavan kaverin luo, joka on Jussi.
Eikä Turre kauan maistele kun haukkuu pari kertaa että tämän pojan kalsarit ne ovat joita haistelin äsken. Ensimmäisen kerran Turre on oikeassa ja saa palkinnoksi makupalan.
Sitten seuraavan kalsarin vuoro ja ne ovat Juhan keltaiset lahjaksi saadut, paljon käytössä olleet. Turre käskystä niitä haistelemaan ja sitten etsi sanan jälkeen poikien kimppuun.
Juha nosti hikiset säkkinsä, jotka tuppaavat putoamaan koko ajan Turren kuonon päälle.
Koira ensimmäistä kertaa aivastelemaan mutta päästä myös parit haukut tunnistamisen merkiksi.
Turrelle homma helpottui huomattavasti. Kalsareihin tarttuu paljon voimakkaammin poikien hajut kun niiden päällä oleviin housuihin. Kalsarit toisin sanoen ottavat kaiken tuoksun itseensä. Samat tuoksut sitten koira helpommin haistaa alastomassa pojan haaroissa. Ripan kalsarit tunnistavat kaikki, sillä niissä on hänen nimensä alkukirjaimet. Mutta koira ei osaa lukea. Haistamalla poikien haaroja se tunnistaa nopeasti kalsareiden omistajat. Kaikki saavat tuntea koiran kielen ja kuonon muniensa ja kikkelinsä ympärillä, ja Turre saa palkintopaloja runsaasti, sekä sen lisäksi kuonossaan tuntea poikien tuoksuja ja hajuja, jotka säilyvät siinä pitkän aikaa.
Olssonilla on vielä yksi suunnitelma koiran hajuaistien kokeilemiseksi, mutta mitä sanovat pojat. Onhan suunnitelma hurja, mutta vasta omassa päässä. Kokeiluja ei olla vielä tehty lainkaan.
“ Olen suunnitellut” alkoi Olsson ehdotuksensa varovaisesti “että alettaisiin harjoittelemaan ensin parin rohkean pojan kanssa. Tarkoitus olisi tehdä Turresta samanlaisen kun huumekoirat ovat. Turre ei etsisi huumeita vaan sokeri palan tai muun herkun pojan vartalosta! Esimerkiksi perä aukosta kun se sokeripala on sinne ensin piilotettu. Olisi siis muutama poika alasti ja vain yhdellä pojasta olisi sokeripala peräpäässä, siis sisällään. Kun Turre löytää sen, se haukkuisi pari kertaa. Huomioikaa, että sokeripala ei näkyisi vaan koiran on löydettävä sen hajun perusteella. Kun tiedetään, että sieltä tulee muitakin tuoksuja joten tehtävä koiralle vaikeutuu. Mitä sanotte? Ketkä haluavat jäädä tänne vielä tänä iltana, alettaisiin harjoittelemaan?”
Kuten odottaa saattoi, Juha oli ensimmäinen ja innostunein vapaehtoinen. Mutta sai Olsson muitakin poikia jäämään illaksi ja, tarpeen mukaan, yöksi.
Harjoituksiin jäivät, Juhan lisäksi, totta kai, Juhan kaveri Ripa, ei kovin innostuneena, mutta ei viitsinyt jättää Juhaa yksin kokeiluihin mistä ei oltu varmoja että miten se päättyisi.
Näiden kahden lisäksi yllättäen nuorin vesa Jussi halusi jäädä ja vielä Marco. Kaikki ovat alle 19 joten nuorimmat halusivat kokeilla. Turre oli myös innostunut, vaikka ei tiennyt olleenkaan, mistä oli kysymys, mutta kun poikia oli noin monta leikkimässä hänen kanssaan, niin ikävä ei voi tulla.
Pojat olivat jo valmiiksi alasti ja kalsarit oli muutenkin varatut isännälle, sillä nekin pojat jotka lähtivät pois, saivat lähteä ilman kalsareita. Ne löytyvät nyttemmin Olssonin keräily kaapistosta. Aluksi Olsson halusi yrittää että Turre vain etsii sokeripalan helposta paikasta, mutta toki pojan vartalosta, kun sen on opittava, että kaikki mitä etsitään, löytyy pojan vartalosta. Juha ehdotti että hän laittaa sokeripalan melko karvattomaan kainaloonsa.
“ Me kaikki menemme alastomana lattialle makuulle. Pidämme kädet kyljessä kiinni kevyesti. Turre sitten etsii sokeripalan, joka pitäisi löytyä jostakin.”.
Olsson käytti jälleen koiraansa viereisessä huoneessa kun ensin annettiin sen haistella sokeripalaa jonka Juha sen jälkeen pani kainaloonsa, ja kaikki neljä menivät makuulle lattialle vierekkäin, Juha vasemmalle.
Turre käskystä etsi ymmärsi oitis että sen on haettava sokeripalan Olssonin osoittamasta poika liha kasata. Meni Ripan päälle, haisteli kasvoja siellä, erityisesti nenää ja siitä huuliin. Mutta ei hajuakaan sokeripalasta.
Nopeasti Turre siirtyi seuraavan pojan mahalle, joka sattui olemaan Jussi joka pelästyi mahalleen hyppivää koiran tassuja. Turre siirtyi siitä vähän alemmas, sillä sitä tuntui kiinnostavan Jussin kaunista lepo asennossa lepäävää kikkeliä.
Tosin se oli kyllä tottunut poikien elimiin, niin monta se on lyhyen elämänsä aikana niitä nähnyt, ja myös maistanut. Siksi sitä kikkelit kiinnostaakin kun on kerran päässyt sen makuun niin koiratkin tahtoo lisää. Koirat ovat viisaita eläimiä.
Jussin kikkelissä oli vielä se ominaisuus, että velttona siinä oli paksu esinahka edessä, ja siksi tuoksu oli vahvempi. Mitä enemmän Turrea se kiinnosti sitä elävämmäksi se muuttui. Koiran korvat töröllään tuijottamaan kun elin alkoi suurentua ja tulla koko ajan kovemmaksi. Samalla esinahkan alta paljastuu punainen pää jossa on viivan muotoinen repeämä. Esinahkan alta tuleva haju on koiran kuonoa herättävä asia ja sen luonnollinen kiinnostus kaikkea hajuja kohtaan vie koiran lähemmäs hajun kohdetta. Sen kuono haistaa kullin päätä kun sieltä se voimakas tuoksu tuntui tulevan. Turre on rohkea ja vielä pentu joten se uskaltaa maistaa kielellään hajun kohdetta. Koirien kieli on karkea, kostea ja pitkä. Kun se alkaa nuolla Jussin melan päätä Jussi voihkaisee voimakkaasti ja mutisee käheästi että ottakaa se pois, minulta muuten tulee kohta.
“ Sitä se odottaakin” vastasi Olsson. “ Siksi se sitä nuoleekin. Se on tottunut siihen, että kun sitä tarpeeksi kauan nuolee, sieltä tulee kermaa, mistä se on alkanut pitää kovasti. Antaa tulla vaan, ei se ennen edes lopeta“.
Eikä kauan kestänytkään kun Jussi päästi lastinsa ja Turre ei jättänyt tippaakaan.
Kaikki meni, eikä piisannutkaan.
Sokerin pala ei tuntunut tämän jälkeen kiinnostavan enää ketään, joten Juha söi kainalossaan olleen sokerin.
Seuraava kohde oli Marco, joka sormellaan osoitti elintään, että tule, tule jos haluat yhtä makeaa.
Enää pojat eivät viitsineet leikkiä sokeripalan etsimistä vaan haluttiin mennä suoraan asiaan.
Olsson antoi siihen luvan, kun hän sanoi että;
“ Nyt kun Turre on päässyt sen makuun, on parasta että annatte kaikki sille sitä. Muuten se ei ole tyytyväinen, kun se viisaana koirana kuitenkin tietää että teillä kaikilla on sitä”.
Niin Marcokin ohjasi Turren suoraan kyrpänsä luo joka oli jo paraati kunnossa äskeisen esityksen jäljiltä.
Turre, vanha tekijä, tiesi jo miten käsitellä tavaran, jotta nopeammin sieltä himoitseva lasti saataisiin. Kun Marco vähän itseään auttoi, tuli illan toinen satsi mitä pentu säikähti, mutta ei lähtenyt mihinkään, vaan odotti että suihku vähän lakkasi ja alkoi nuolla sitä, minkä sai aikaiseksi.
Turre siitä sitten seuraavan uhrin kimppuun, joka oli Juha ja joka oli jo valmiina seisovineen vehkeineen.
Koira haisteli kuonollaan ensin Juhan pusseja, koska makasivat siinä sopivasti hollilla, ja tuoksuivat täynnä spermaa olevilta, mikä piti paikkansa. Juha ei tällä kertaa tehnyt itselleen mitään, vaan makasi kerrankin täysin hiljaa.
Turre siitä moksiskaan, vaikka nukkuisi koko sälli, vaan innostuneena saamaan satsin, alkoi nuolla kovana ollutta Juhan melaa. Juhalla on taito pitää väylät kiinni, vaikka paineet olisivat kuinka kovat, mutta sinnikkäästi kun Turre karkealla kielelllään nuoli, ja melkein imi, oli hänellä pakko päästä paineet ulos, ja räjähtäen valkoista kermaa lentääkin voimakkaan paineen voimasta Juhan kasvoille saakka, ja koira pelästyi nyt niin, että lähti juosten pois, eikä suostunut tulemaan takaisin. Turren puolesta saa muut syödä tuon sällin mehut, kun noin pientä pentua pelästyttää!
Ripa halusi myös tulla ja viheltäen yritti saada Turren kiinnostumaan hänen vehkeistään. Kiinnostus poikien kaluja kohtaan saa koiran tulemaan takaisin, ja Ripan mahalle, ja siitä jälleen yhden kundin herkkua nuolemaan. Ripa auttaa itseään ja samalla tule auttaneeksi Turrea ja yhdessä saavat satsin tuleman nopeammin. Ei lentäen vaan mehu jäi sopivasti koiran kielen eteen ja siitä nopeasti sen suuhun.
Olsson ei toki ole unohtanut varsinaista etsintää ja löytää- koettaa vaan aikoi panna pojat vielä yhden kokeen kaniiniksi.
Nyt pojat käsketään mennä selälleen makuulle vierekkäin seinän lähelle siten, että jalat he nostavat ylös kohti kohti kattoa polvista kiinni pitäen. Näin heidän peräpeili aukkoineen on hyvin esillä. Turrelle maistatetaan voimakkaan makuinen kuiva koirankeksi josta koira erityisesti pitää. Tämän jälkeen avustaja ottaa talutus hihnan koirineen ja Olsson näyttää käsissään olevaa keksiä mennessään peräreikärivistöä. Siellä hän koskettaa joka reikää aivan kun laittaisi sinne keksin seuraten että Turre näkee kaiken. Olsson menee seuraavan poika reiän luo ja taas laittaa sormen sisälle. Todellisuudessa hän laittaa keksin ainoastaan viimeisen pojan reikään, ei kovin syvälle mutta niin ettei se näy. Sitten Turrelle sanotaan että etsi ja viedään talutushihnassa poikien luo. Koiralle on opetettu että aina tällaisen rivistön edessä mennään järjestyksessä. Ensimmäisenä makaa Juha ja Turre muistaa että tältä lentää satsi. Jättää varsinaisen vehkeen rauhaan perehtyen nuuhkimaan reikää. On otettava huomioon että pojat ovat ahkeroineet tunteja ilman että ovat käyneet pesulla välillä, joten pojista lähtevä tuoksu vaikeuttaa koiran tehtävää löytää keksin. Vaikka Turre on oppinut pitämään ja nauttimaan nimenomaan poikien kikkeleistä, mistä se varsinainen herkullinen maito saadaan, niin se tietää myös milloin kaikki muu on jätettävä syrjään, eli silloin kun on suoritettava hänelle määrätty tehtävä. Täältä ei sitä löydy joten on seuraavan reiän maistelun vuoro. Se on Ripa joka odottaa kun tuntee koiran kostean kuonon aukossaan. Turrella on vähän vaikeuksia muiden sieltä tulevien hajujen seassa löytää keksin, eikä tunnu löytyvän sitä täältäkään.
Sitten kun Turre löytää keksin, se haukkuu kaksi kertaa, ja jää seisoen paikalleen odottamaan isännän seuraava käskyä. Marco lepää kauniina selällään, reikä avoimena odottaen kuonoa joka tuleekin nuuskimaan häntä.
Turre pitää Marcosta, tai ainakin hänen hajuistaan, sillä koira tuntuu viipyvän aina kauan Marcon luona. Niin kuin nytkin.
Koira haistelee hänen munapusseja, ennen kuin löytää oikean kohteen. Siinä reiässä on jotain erilaista makua, mutta ei siellä keksiä kyllä ole.
Mutta seuraavan poika reiän luona Turre nuuskii kuonollaan vaan hetken ja haukkuu sitten. Täältä se on löytänyt etsimänsä. Olssson sanoo ota, jolloin koiran on otettava keksi, tai sen esineen, mitä se kulloinkin etsii. Nyt se käskyn kuultua pistää kuononsa Jussin reikään ja alkaa nuolla sieltä. Hetken nuoltua se saakin otteen keksistä ja vetää sen helposti suuhunsa. Samalla se huomaa että kalusta valuu valkoista kermaa, sillä koiran nuoleskelu teki niin hyvää Jussille että häneltä tuli taas. Näin Turre sai keksin ja jälkiruoaksi Jussin satsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti