Eikä pelkästään karttakepin kanssa…

 

Keski- ikäinen miesopettaja Orvo tiesi mitä odottaa avatessaan kauppaopiston poikien luokkahuoneen oven aamulla varhain.
Luokka täynnä teini- ikäisiä poikia!
Mitä muuta voi odottaa avattuaan oven kuin testosteronin hyökkäyksen naamalleen.
Mutta sitä saa mitä tilaa!
Tätä opettaja oli yli yön kaivannut ja uneksinut, tuskin unta oli kunnolla saanut.

Useimmat oppilaat olivat kireissä, tiukoissa farkuissa, niin tiukoissa että olivat saaneet revitettyä haaroihinsa melkoisen repeämän.
Siinä he nyt kuitenkin ihan siististi pulpeteissaan istuivat odottamassa opettajaansa.
Haarat leveällä, etumus pullollaan tavaraa aivan kuin avaamista odottava täysinäinen samppanjapullo.
Juha pulpettirivistön ensimmäisenä rikkinäisissä kireissä farkuissa levittelemässä poikien ilosanomaa.
Orvo kaikesta kiihkeydestään huolimatta istahti omaan pulpettiinsa.
Juha ei kaukana opettajan pulpetista istunut mutta että hänen tuoksunsa sinne saakka levisi oli miesopettajalle  pieni mutta iloinen yllätys.
Sitten Orvo käsitti; Juhan pöksyissä oli halkeama haarojen välissä joka paljasti enemmän kuin suojasi.
Sieltä se  levisi ympäri luokkaa.
Testosteronin tuoksu!
Tuo ihana lause.

Orvo, kaukaa viisas, oli pyytänyt talonmiehen aamulla lisäämään lämpöä luokkaan.
Nyt siellä oli kuumaa kuin pätsissä.
Juhakin hikoili, sen näki siitä, että häneltä valui poikien hikiherkästä paikasta, kiveksistä, hikikarpaloita pulpettiinsa avoimesta halkeamasta.

Tunti päättyi aikanaan.
Juha oli hiestynyt pitkän tunnin pulpetin märäksi.
Kun viimeinenkin oppilas oli luokasta poistunut ampaisi Orvo Juhan istuinpaikalle, polvistui pulpetin ääreen ja alkoi nuoleskella hikimärkää kohtaa istuimessa.
Juhalta oli siihen valunut muutakin kuin pelkkää hikeä.
Tänään Orvo päätti kuka jää jälki istunnolle.
Aina jonkun rikkeen Juha tekee mistä syystä hänet voi pyytää jäädä kun muut pääsevät vapaalle.
Niin myös tapahtui.
Jokin rike mistä syystä Juha jäi luokkaan kun kaikki muut häipyivät.
Juha kyllä tiesi mitä opettaja halusi.
Ei omenaa, tietenkään.
Opettaja istui pulpetissaan kun suurin osa oppilaista oli lähtenyt.
Juha istui omassa pulpetissaan mutta nousi heti ylös kun luokka oli tyhjä muista pojista ja lähi laahustamaan kohti opettajaa.
Pysähtyi sitten Orvon eteen tarjoten etumustaan.
Orvo nuuhkii Juhan haarojen väliä.
Pisti kielensä revitetystä halkeamasta.
Juhalla ei ollut aluspöksyjä, sen Orvo oli huomannut jo heti aamulla.
Juha avasi mitä hänen farkuistaan avattavissa oli.
Pudotti ne polviin.
Orvo otti voimakkaasti tuoksuvan kalun suuhunsa.
Mutta se ei opettajalle tälläkään kertaa riittäisi.
Hikiseen peräreikään oli tavoite.
Eikä pelkästään karttakepin kanssa…

Seuraavana päivänä kaikki pojat olivat haaroista rikkinäisissä, kireissä ja haalistuneissa farkuissa Orvon oppitunnin alkaessa jälleen erittäin lämpimissä merkeissä  sillä opettajan käsky talonmiehelle koski myös tätä päivää.
Lämpöpatterit olivatkin luokassa tulikuumat.
Ville oli yksi niistä jolla oli tänään erittäin tiukat ja haaroista haljenneet farkut jalassa istuessaan taaimpana rivistössä jalat yhtä leveäksi revittyinä kuin muillakin.
Hiki alkoi valua ulos haarojen halkeamasta pulpetin istuimeen ja sen kyllä opettaja otti huomioon seuraavaa välituntia ajatellen.
Heti kun sai luvan, eli pojat luokasta välitunnille, hyökkäsi telinevoimisteluakin harrastava opettaja pulpettien kimppuun jotka loistivat tahroista, länteistä ja poikien muista eritteistä joka oli valunut pitkän ja kuuman tunnin aikana poikien haaroista pulpetin istuimiin.
Erityisesti Villestä valunut eriteliemi maistui vahvasti opettajan kielessä.
Tänään jäisi Ville jälkitunnille, päätti Orvo.
Ja niinhän tapahtuikin, Ville jäi istumaan pulpettiinsa kun muut virnuillen painuivat kotiin.
Erite hänestä oli valunut taas istuimeen jonka tummuus iski silmää opettajalle, joka nousi omasta pulpetistaan lähestyen Villeä, joka ei omalta puoleltaan sulkenut porttia, päinvastoin, levitti jalkansa äärimmilleen.
Orvo ujuttautui helposti oppilaansa jalkojen väliin.
Nuoli ensin pulpetin istuinosan puhtaaksi Villen eritteistä siirtyen sen jälkeen muiden herkkujen äärelle aivan kuin juhla- ateriapöydässä konsanaan.
Juhlakalun istuessa aivan rauhassa valtaistuimellaan.
Villen farkut oli revenneet tosi pahasti, tai tässä tapauksessa hyvästi, isoksi halkeamaksi, eikä hänelläkään ollut kalsareita vaan isot, pulleat karvasäkit kurkisti ulos näyttävästi.
Pitihän niitäkin maistaa.
Suolaisilta, jos joku sattuisi kysymään että miltä maistui karvaiset pojan pallit.
Ja tulihan siinä sähinässä kullin pääkin kurkistamaan mitä oli tekeillä.
Pöksyjä ei edelleenkään tarvittu riisua, oli sen verran avointa muutenkin.
Peräaukkokin näyttäytyi, sohaistessa tapahtuu.
Jos nyt joku kysyisi miltä pojan hikinen perse maistui niin opettajalla olisi nyt kokemus siitäkin.
Eikä sitä muuten voi oikeutettua mielipiteensä lausua ellei ole syvällä asiassa kielellään käynyt.
Vieläkään ei farkkuja riisuttu, repeämä vaan suureni entisestään.
Orvo otti paisuneen kyrvän suuhunsa ja jos nyt joku vielä kehtaa kysyä, että miltä maistuu, niin painu mäkeen olisi oikea vastaus.

Miten Ville lähes alastomana kotiin tämän jälkeen, ehtii opettaja pohtia ennen kuin suuhun loksahti ensimmäinen siemensyöksy.
Toinen, ja kolmaskin vielä ennen kuin vastaus loiskahti opettajan mieleen;
Eihän Villen ole pakko mihinkään mennä!
Olisihan sitten aamulla valmiina paikalla kun koulupäivä jälleen alkaisi.

lutkapojanjutut.blogspot.com/2015/12/eika-pelkastaan-karttakepin-kanssa.html