lihaleimasimella, poika, lihaleimasimella

 

Konduktööri astui junan vaunuun missä Juha istui.
Matkalippunne, olkaa hyvät.
Juha alkoi penkoa lippua kaikkialta.
Taskuistaan, matkalaukuista, mutta mistään ei löytynyt kyseistä matkaan oikeuttavaa lappusta.
Harmaapäinen valtion virkamies seisoi vieressä, hymyillen.
Pitäähän minun saada leimata sinua johonkin, viisasteli tämä virka asunen ukkeli.
Minulla on millä leimata ja sinulla pitää olla jokin johon se leima tykytetään.
Tulehan poitsu ohjaamoon niin leimataan sinut!
Ja niin otti mies niskasta kiinni ja niin poikaa vietiin.

Ohjaamossa työskenteli veturinkuljettaja joka löysäsi junan automaattiohjaukseen ja alkoi seurata matkustajan lipun leimaamista.
Katso nyt, poju. Tässä minulla on ikioma lihaleimasin joka sopii varmasti leimattavaksesi, runoili konduktööri ja heilutti isoa mahtavaa kyrpää sepaluksensa ulkopuolella.
Näytähän kohta sinussa mihin tämä on kuin tehty!
Riisu pöksysi ja pyllistä sedille niin matkasi voi surutta jatkua.
Siihenhän Juha oli tottunut.
Pyllistämään sedille.
Varmuuden vuoksi Juha leimattiin kahteen kertaan.
Myös veturinkuljettaja halusi leimata noin kauniin pojan.

Seuraavan aseman lähdön jälkeen konduktööri astui jälleen vaunuun jossa Juha istui.
Ja pyysi lippua leimattavaksi.
Kun sellaista lappua ei taaskaan Juhalta löytynyt pyysi konduktööri poikaa seuraansa.
Ja niin sitä mentiin taas ohjaamoon missä kuljettaja osasi odottaakin heitä.
Juna automaattiin ja seuraamaan leimaamista.
Juhakin oli valmis pudottamaan pöksynsä mutta tällä kertaa ei tarvinnutkaan miehille pyllistää.
Miehet halusivat leimauttaa omat suunsa ja ottivatkin Juhalta hyvästi suihin.
Ja näin tehtiin koko pitkän junamatkan ajan.
Joka asemapysähdyksen jälkeen konduktööri astui vaunuun missä Juha istui ja pyysi lippua leimattavaksi.
Ja yhtä monta kertaa Juha vietiin ohjaamoon.
Tavalla tai toisella Juha leimattiin joka kerta.
Että sellainen junamatka.