Avoimessa käsin työnnettävässä isossa mustassa vanhassa maitokärryssä makasi päällekkäin kasa alastomia nuorukaisia sarvipäisen äijän työntämänä.
Mihin lienee matka mutta kiire oli ukolla joka oli onneksi säädyllisesti pukeutunut.
Tosi rääsyisen sivistyneesti verhoutunut.
Pojat kärryssä olivat toki elossa, mitä äijä kuolleilla tekisi?
Päällimmäisillä sälleillä oli naarmuja ja haavoja kasvoilla ja toki muuallakin upeissa vartaloissaan.
Taistelematta, vastaan panematta nämä eivät siinä siis tajuttomana maanneet.
Kylätie saattoi olla hiljainenkin mutta kuoppainen se sorapolku ainakin oli.
Onneksi pojat oli sidottu tiukasti toisiinsa, muutoin olisivat pudonneet kyydistä.
Yleisesti ottaen kundit makasivat mahallaan, paitsi Sulo joka oli kasan päällimmäinen.
Yksi niistä päällimmäisistä mutta ainoa joka siis makasi selällään.
Ja ainoa jolla oli silmät auki.
Katseli tummuvaa taivasta.
Alkaisiko sataa, ehkä miettien.
Ehkä miettien jotakin tähdellisempää.
Kuten esimerkiksi että kuka helvetti tuo äijä oikein on joka meidät vangitsi?
Punaisissa sarvissaan kaljussa päässään!
Oliko ehkä itse Saatana?
Ehkä se selviäisi matkalla helvettiin.
Tai mihin sitten ollenkaan ollaan matkalla?
Se selviäisi Sulolle nopeammin kuin nopeasti.
Kärry nimittäin pysähtyi mustanpunaisen tiiliseinään kun Venäläinen raketti kuuhun.
Kovin kainosti kärryn julmettu kuski ei kaatanut ajokkinsa lastin seinän kohdalle jossa olikin isohko metallinen oviaukko.
Samalla avaten köyden johon kaunis kasa oli yhteen sidottu.
Sulo putosi pihaan kolahtaen ensimmäisenä.
Toiset perässä silmät avanneina.
Oviaukosta ryntäsi sarvipäisiä mutta huomattavasti nuorempia miesolioita kasan kimppuun ja alkoivat vetää poikia sisälle taloon, kuka hiuksista, kuka käsistä, kuka jaloista mutta kukaan ei vetänyt mulkuista.
Kaikki sisään, huusi joku kirkkaalla äänellä, joka sai sen kaikumaan.
Se ääni tuli talon sisäpuolelta.
Eikä se ollut miehen ääni.
Ääni käski tuomaan ensin kauniimman.
Sarvipäiset valitsivat nopeasti Juhan ja vetivät hänet ensimmäisenä sisälle taloon.
Mutta, on se kaunis, huusi kimeä-ääninen Adlon, sukupuoleton, meikattu olento, joka oli alaston kuten muutkin joukkueesta mutta huomattavasti kauniimpi kuin ne muut porukasta. Juha oli asetettu seisomaan suuren ja kauniin valtaistuimen eteen missä tämä kuningas, tai kuningatar, istui.
Annoitteko sille jo tabletin, kysyi Adlon?
Toiset nyökkäsivät innokkaasti, ja se alkaa heti vaikuttamaan, kuten näet.
Ja totta tosiaan, Juhan sukupuolielin seisoi kauniina ja jäykkänä kaikkien katseiden kohteena.
Syöttäkää sille lisää Viagraakin voimakkaampia pillereitä, niitä, jotka jäykistyttävät poikien elimet tunneiksi, että saamme leikkiä sillä tämän illan ja yön.
Minä otan tämän makupalan oman haltuuni.
Viekää se juhlahuoneeseeni.
Adlonin huone ei ollut suinkaan vaatimaton, eikä sänky liioin.
Se oli leveä kuin valtatie ja joskus yhtä ruuhkainen.
Ei autoista, vaan pojista.
Nyt Adlon aikoi nauttia, ainakin alkupaloina ainoastaan tästä herkusta nimeltään Juha.
Jolla seisoi elin kuin Eiffel- torni Pariisissa.
Seisoisi ehkä lähes yhtä pitkään, jos annettaisiin sellainen mahdollisuus, sillä heidän omalla Viagrallaan oli sellainen taipumus, ettei kovin herkästi sitä nauttineen jäykän kova elin taivu.
Mutta eritettä tulee!
Paljon ja useasti.
Sitä sarvipäät halajavat.
Siksi poikia ryöstetään jatkuvasti.
Uutta ja tuoretta spermaa!
Sitä sarvipäät tarvitsevat elääkseen.
Ja nauttiakseen.
Juha levitettiin siihen valtavaan sänkyyn, jalat ja kädet leveällä.
Adlon hyökkäsi kimppuun.
Nuoli varpaita, jalkoja, täyteläisiä palleja, jalkojen väliä, nuuhkii peräaukon seutua, jatkoi kielellään navasta ylöspäin ohittaen pyykkilauta vatsan, nuollen tosin senkin, pussaili, purren nännejä, huulia ja kaulaa, palasi elimen luokse.
Hipaisi sitä suullaan, eikä muuta sitten tarvittukaan tähän hätään kun syöksy, ensimmäinen, oli valmis purkautumaan.
Adlonin, suu kai lähinnä, väsyessä toiset enemmän kuin mielellään söivät mitä Juha heille tarjosi.
Ja kun ensimmäisen tablettisatsin vaikutus hälveni syötettiin pojalle niitä lisää.
Olihan heillä niitä, omia lääkkeitähän ne.
Sitten tulikin aamu.
Annettiin Juhan elimelle pieni huili.
Mutta vain pieni…
Ensimmäinen yö Sarvipäiden luona ei luonnistanut Juhalle ihan halutulla tavalla.
Juha kun oli saanut kiihotus pillereitä pikkasen enemmän kun olisi ollut aina muutenkin ylikiihottuneelle Juhalle tarvis.
Toisin sanoen hän oli kiihottuneessa tilassa koko yön!
Hänelle ei riittänyt oma käsi aamupuolella ollenkaan vaan hän nousi ylös ja ulos huoneestaan, toisin sanoen käytävälle
Siellä hän kohtasi ensimmäisenä nuoren sarvipään ja pyysi, lähinnä kai rukoili tätä nussimaan häntä.
Juha oli, kuten sarvipääkin alaston, vaatteita täällä tuskin tunnetaankaan.
Juha käänsi selkäpuolensa sarvipäälle, pyllisti tälle, ja pyysi tätä laittamaan jotakin tuolle perhanan kiihottuneelle persereiälleen.
Sarvipäille oli tuo paneminen tuiki tuntematon asia, täällä imeskeltiin nuorten poikien kulleja tyhjiksi, ei muuta. Nuolla täällä osattiin, joten nuori sarvipää polvistui kauniin pojan kauniin peräreiän eteen ja alkoi tehdä sitä mitä parhaiten osasi, ja mistä piti.
Eli työnsi pitkän ja karhean kielensä syvälle Juhan peräaukon uumeniin.
Juhan kalu vaan seisoi.
Juhan oikea käsi, se varsinainen runkkukäsi, Juhan ikioma Nyrkki- Kyllikki, oli jo aikoja sitten, iltayöstä asti, kerta kaikkiaan väsähtänyt.
Onneksi paikalle asteli toinen alaston sarvipää joka ymmärsi yskän ja otti viipymättä jäykän elimen suuhunsa sekä imeskeli nuoruuden innolla kassit hetkessä tyhjiksi.
Juhan konehuoneessa kuitenkin tapahtui koko ajan ja niin säkit oli täynnä ennen kuin kukaan ehtii sanoa päivää.
Tätä se teidän pillerinne saa aikaan, koko ajan seisoo, inisi Juha.
Ei se kauan vaikuta, se pilleri, lohdutti sarvipää.
Kyllä mulle, jolla seisoo muutenkin jatkuvasti, vastasi Juha.
En olisi tarvinnut mitään pillereitä!
Ja mä haluun jotain perseeseeni!
Heti! Mä oon tällainen aina kun olen kiihottunut!
Ei meillä ole mitään millä pannaan, vastasi Sarvipää.
Tämä tässä on pelkästään kusemista varten, jatkoi Sarvipää ja osoitti pippeliään.
Me emme pane. Mutta äläs nyt vallan hermostu. Tuolla tulee yksisarvinen, harvinaisuus joukossamme.
Kun kyseinen harvinaisuus liittyi joukkoon, selittivät Sarvipäät tilanteen tälle.
Yksisarvisella oli heti ratkaisu ongelmaan.
Mennään tuonne kaupungin ainoaan näköalatorniin, selitti hän innokkaasti Juhalle, joka kiihkeästi odotti ratkaisua pulmaansa.
Näin tehtiin välittömästi.
Mentiin oikein hissillä ylimpään kerrokseen koska kiire oli.
Alas jäivät kaupungin jokainen Sarvipää seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Kaikki ne jotka olivat imeskelleet päivän mittaan Juhan pussit tyhjiksi, sitä samaa, joka täyttyi saman tien.
Siellä ylhäällä Juha istuutui Yksisarvisen päähän niin että kova ja iso sarvi uppoutui kokonaan peräaukon syövereihin.
Juha alkoi runkata vasemmalla kädellä, koska se oikea oli jo loppuun käytetty yön mittaan.
Näin kaupunki sai ilotulitteen poikakerman muodossa ja niin sen asukkaat elivät sen vuoksi onnellisena ja Juha hetken aikaa tyydytettynä.
Mutta vain hetken aikaa…
Mihin lienee matka mutta kiire oli ukolla joka oli onneksi säädyllisesti pukeutunut.
Tosi rääsyisen sivistyneesti verhoutunut.
Pojat kärryssä olivat toki elossa, mitä äijä kuolleilla tekisi?
Päällimmäisillä sälleillä oli naarmuja ja haavoja kasvoilla ja toki muuallakin upeissa vartaloissaan.
Taistelematta, vastaan panematta nämä eivät siinä siis tajuttomana maanneet.
Kylätie saattoi olla hiljainenkin mutta kuoppainen se sorapolku ainakin oli.
Onneksi pojat oli sidottu tiukasti toisiinsa, muutoin olisivat pudonneet kyydistä.
Yleisesti ottaen kundit makasivat mahallaan, paitsi Sulo joka oli kasan päällimmäinen.
Yksi niistä päällimmäisistä mutta ainoa joka siis makasi selällään.
Ja ainoa jolla oli silmät auki.
Katseli tummuvaa taivasta.
Alkaisiko sataa, ehkä miettien.
Ehkä miettien jotakin tähdellisempää.
Kuten esimerkiksi että kuka helvetti tuo äijä oikein on joka meidät vangitsi?
Punaisissa sarvissaan kaljussa päässään!
Oliko ehkä itse Saatana?
Ehkä se selviäisi matkalla helvettiin.
Tai mihin sitten ollenkaan ollaan matkalla?
Se selviäisi Sulolle nopeammin kuin nopeasti.
Kärry nimittäin pysähtyi mustanpunaisen tiiliseinään kun Venäläinen raketti kuuhun.
Kovin kainosti kärryn julmettu kuski ei kaatanut ajokkinsa lastin seinän kohdalle jossa olikin isohko metallinen oviaukko.
Samalla avaten köyden johon kaunis kasa oli yhteen sidottu.
Sulo putosi pihaan kolahtaen ensimmäisenä.
Toiset perässä silmät avanneina.
Oviaukosta ryntäsi sarvipäisiä mutta huomattavasti nuorempia miesolioita kasan kimppuun ja alkoivat vetää poikia sisälle taloon, kuka hiuksista, kuka käsistä, kuka jaloista mutta kukaan ei vetänyt mulkuista.
Kaikki sisään, huusi joku kirkkaalla äänellä, joka sai sen kaikumaan.
Se ääni tuli talon sisäpuolelta.
Eikä se ollut miehen ääni.
Ääni käski tuomaan ensin kauniimman.
Sarvipäiset valitsivat nopeasti Juhan ja vetivät hänet ensimmäisenä sisälle taloon.
Mutta, on se kaunis, huusi kimeä-ääninen Adlon, sukupuoleton, meikattu olento, joka oli alaston kuten muutkin joukkueesta mutta huomattavasti kauniimpi kuin ne muut porukasta. Juha oli asetettu seisomaan suuren ja kauniin valtaistuimen eteen missä tämä kuningas, tai kuningatar, istui.
Annoitteko sille jo tabletin, kysyi Adlon?
Toiset nyökkäsivät innokkaasti, ja se alkaa heti vaikuttamaan, kuten näet.
Ja totta tosiaan, Juhan sukupuolielin seisoi kauniina ja jäykkänä kaikkien katseiden kohteena.
Syöttäkää sille lisää Viagraakin voimakkaampia pillereitä, niitä, jotka jäykistyttävät poikien elimet tunneiksi, että saamme leikkiä sillä tämän illan ja yön.
Minä otan tämän makupalan oman haltuuni.
Viekää se juhlahuoneeseeni.
Adlonin huone ei ollut suinkaan vaatimaton, eikä sänky liioin.
Se oli leveä kuin valtatie ja joskus yhtä ruuhkainen.
Ei autoista, vaan pojista.
Nyt Adlon aikoi nauttia, ainakin alkupaloina ainoastaan tästä herkusta nimeltään Juha.
Jolla seisoi elin kuin Eiffel- torni Pariisissa.
Seisoisi ehkä lähes yhtä pitkään, jos annettaisiin sellainen mahdollisuus, sillä heidän omalla Viagrallaan oli sellainen taipumus, ettei kovin herkästi sitä nauttineen jäykän kova elin taivu.
Mutta eritettä tulee!
Paljon ja useasti.
Sitä sarvipäät halajavat.
Siksi poikia ryöstetään jatkuvasti.
Uutta ja tuoretta spermaa!
Sitä sarvipäät tarvitsevat elääkseen.
Ja nauttiakseen.
Juha levitettiin siihen valtavaan sänkyyn, jalat ja kädet leveällä.
Adlon hyökkäsi kimppuun.
Nuoli varpaita, jalkoja, täyteläisiä palleja, jalkojen väliä, nuuhkii peräaukon seutua, jatkoi kielellään navasta ylöspäin ohittaen pyykkilauta vatsan, nuollen tosin senkin, pussaili, purren nännejä, huulia ja kaulaa, palasi elimen luokse.
Hipaisi sitä suullaan, eikä muuta sitten tarvittukaan tähän hätään kun syöksy, ensimmäinen, oli valmis purkautumaan.
Adlonin, suu kai lähinnä, väsyessä toiset enemmän kuin mielellään söivät mitä Juha heille tarjosi.
Ja kun ensimmäisen tablettisatsin vaikutus hälveni syötettiin pojalle niitä lisää.
Olihan heillä niitä, omia lääkkeitähän ne.
Sitten tulikin aamu.
Annettiin Juhan elimelle pieni huili.
Mutta vain pieni…
Ensimmäinen yö Sarvipäiden luona ei luonnistanut Juhalle ihan halutulla tavalla.
Juha kun oli saanut kiihotus pillereitä pikkasen enemmän kun olisi ollut aina muutenkin ylikiihottuneelle Juhalle tarvis.
Toisin sanoen hän oli kiihottuneessa tilassa koko yön!
Hänelle ei riittänyt oma käsi aamupuolella ollenkaan vaan hän nousi ylös ja ulos huoneestaan, toisin sanoen käytävälle
Siellä hän kohtasi ensimmäisenä nuoren sarvipään ja pyysi, lähinnä kai rukoili tätä nussimaan häntä.
Juha oli, kuten sarvipääkin alaston, vaatteita täällä tuskin tunnetaankaan.
Juha käänsi selkäpuolensa sarvipäälle, pyllisti tälle, ja pyysi tätä laittamaan jotakin tuolle perhanan kiihottuneelle persereiälleen.
Sarvipäille oli tuo paneminen tuiki tuntematon asia, täällä imeskeltiin nuorten poikien kulleja tyhjiksi, ei muuta. Nuolla täällä osattiin, joten nuori sarvipää polvistui kauniin pojan kauniin peräreiän eteen ja alkoi tehdä sitä mitä parhaiten osasi, ja mistä piti.
Eli työnsi pitkän ja karhean kielensä syvälle Juhan peräaukon uumeniin.
Juhan kalu vaan seisoi.
Juhan oikea käsi, se varsinainen runkkukäsi, Juhan ikioma Nyrkki- Kyllikki, oli jo aikoja sitten, iltayöstä asti, kerta kaikkiaan väsähtänyt.
Onneksi paikalle asteli toinen alaston sarvipää joka ymmärsi yskän ja otti viipymättä jäykän elimen suuhunsa sekä imeskeli nuoruuden innolla kassit hetkessä tyhjiksi.
Juhan konehuoneessa kuitenkin tapahtui koko ajan ja niin säkit oli täynnä ennen kuin kukaan ehtii sanoa päivää.
Tätä se teidän pillerinne saa aikaan, koko ajan seisoo, inisi Juha.
Ei se kauan vaikuta, se pilleri, lohdutti sarvipää.
Kyllä mulle, jolla seisoo muutenkin jatkuvasti, vastasi Juha.
En olisi tarvinnut mitään pillereitä!
Ja mä haluun jotain perseeseeni!
Heti! Mä oon tällainen aina kun olen kiihottunut!
Ei meillä ole mitään millä pannaan, vastasi Sarvipää.
Tämä tässä on pelkästään kusemista varten, jatkoi Sarvipää ja osoitti pippeliään.
Me emme pane. Mutta äläs nyt vallan hermostu. Tuolla tulee yksisarvinen, harvinaisuus joukossamme.
Kun kyseinen harvinaisuus liittyi joukkoon, selittivät Sarvipäät tilanteen tälle.
Yksisarvisella oli heti ratkaisu ongelmaan.
Mennään tuonne kaupungin ainoaan näköalatorniin, selitti hän innokkaasti Juhalle, joka kiihkeästi odotti ratkaisua pulmaansa.
Näin tehtiin välittömästi.
Mentiin oikein hissillä ylimpään kerrokseen koska kiire oli.
Alas jäivät kaupungin jokainen Sarvipää seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Kaikki ne jotka olivat imeskelleet päivän mittaan Juhan pussit tyhjiksi, sitä samaa, joka täyttyi saman tien.
Siellä ylhäällä Juha istuutui Yksisarvisen päähän niin että kova ja iso sarvi uppoutui kokonaan peräaukon syövereihin.
Juha alkoi runkata vasemmalla kädellä, koska se oikea oli jo loppuun käytetty yön mittaan.
Näin kaupunki sai ilotulitteen poikakerman muodossa ja niin sen asukkaat elivät sen vuoksi onnellisena ja Juha hetken aikaa tyydytettynä.
Mutta vain hetken aikaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti