Velho Mörkö oli kuullut paljon metsän muilta eläviltä nuorukaisesta, joka tuotti huvia ja hyötyä heille ja saatuaan osoitteen päätti lähteä tutkimaan asiaa.
Hyvänä suunnistajana Mörkö helposti löysi paikan, osasi mennä sisälle oikeasta paikasta, vaikka oli pimeä kuin yöllä, koska oli keskiyö!
Juha nukkui siinä paikassa kun tietojen mukaan pitikin.
Peiton alla, mutta sehän ei ole mikään este, ainoastaan hidaste.
Mörkö loikkasi kevyesti isoon sänkyyn Juhan viereen ja tutki tapausta hetken. Uusi tilanne velhopeikolle.
Mitä tehdä seuraavaksi?
Sen hän toki tiesi että se kaikki oli peiton alla.
Joten, Mörkö siirsi peiton pois.
Juha makasi alasti, kuten tiedossa olikin, puoliksi kyljellään, oikea jalka koukussa.
Mörkö tönäsi makaajan selästä, kasvot osuivat tyynyyn Juhan kaatuessa lähes mahalleen.
Mistä sitä pitäisi alkaa etsijä?
Jostakin tässä makaavan pojan ulokkeesta pitäisi saada imeskeltyä velhoille tuiki tärkeätä elämän eliksiiriä, kertoivat huhut, mutta mistä?
Olisiko tuolla jotain, miettii kuumeisesti Mörkö ja nosti ylös yhden ulokkeen, joka sattui olemaan Juhan oikea käsi.
Ulokkeessa piti olla karvoja ja tuollahan on, tuumi Mörkö nostaessaan Juhan kättä ja kainalokuopan tullessa esiin.
Mitään varsinaista uloketta siellä ei ollut mutta pitihän sitäkin nuuhkia ja sitten maistaa.
Selkäranka oli puhdas karvoista mutta alempana pyöreissä pakaroissa oli karvoja pikkasen.
Alemmas pyöriessään Mörkö tajusi niitä pakarapuolikkaita kourillaan erilleen vetää ja kas sieltä aukeni rako ja raossa musta aukko.
Sitäkin piti kielellä maistaa.
Jokin Mörkö- velhon päässä ehdotti, että mikset käännä pojan toisin päin.
Ehkä se kaipaamasi elin löytyisi sieltä?
Täytyipä yrittää vääntää pojan ja katsoa tilanne.
Aika heppoisesti Mörkö sai tehtävän suoritettu ja niin Juha kääntyi hetkessä selälleen ja siellähän se.
Kuin yksinäinen palmunoksa ruohikkoisessa saaressa.
Kaunis saari ja kaunis palmu.
No niin, löytyipä se vihdoin, huokaili helpottuneena Mörkö.
Ja mitä sen kanssa pitikään tehdä?
Ai niin, ottaa suuhun ja imeskellä sitä.
Tai kourillaan vetää esinahan esiin ja takaisin, tai jotain sinne päin, muisteli Mörkö taannoista keskustelua asiasta muiden elinten kanssa metsän laitamilla.
No, otetaanpa se suuhun ja maistellaan että miltä maistuu.
Maistuihan se joten imeskelyä jatkettiin ja kas kummaa: elin kasvoi suussa!
Koveni, jäykistyi ja päästeli kummaa esilientä joka ei maistunut miltään.
Juha itse alkoi väännellä ja käännellä mutta ei herännyt.
Pallit pienenivät samalla kun elin sykkii ja suureni.
Mörkö ihan tyrmistyi kun elin syöksähti ensimmäisen mällin suuhun.
Imeskely loppui mutta syöksyt ei.
Mörkö sai juuri ja juuri nieleskeltyä kaiken mutta vaikeuksia toki oli.
Sydän sykkii tuhatta ja sataa samoin kyrpä Mörkön suussa.
Samalla se pikkuhiljaa lerpahti.
Päästi vielä senkin jälkeen viimeisiä tippojaan nieleskeltäväksi.
Kesti tovin ennen kuin Mörkö tokeni ja ymmärsi lähteä talosta.
Juhan hän jätti silleen makaamaan sänkyynsä.
Täytyy tulla uudestaan, päätti Mörkö.
Herätessään Juha ei paljon miettinyt asentoaan ja märkää kulliaan.
Sattuuhan sitä noustessaan poika aprikoi.
Kun on nuori ja vapaa.
Hyvänä suunnistajana Mörkö helposti löysi paikan, osasi mennä sisälle oikeasta paikasta, vaikka oli pimeä kuin yöllä, koska oli keskiyö!
Juha nukkui siinä paikassa kun tietojen mukaan pitikin.
Peiton alla, mutta sehän ei ole mikään este, ainoastaan hidaste.
Mörkö loikkasi kevyesti isoon sänkyyn Juhan viereen ja tutki tapausta hetken. Uusi tilanne velhopeikolle.
Mitä tehdä seuraavaksi?
Sen hän toki tiesi että se kaikki oli peiton alla.
Joten, Mörkö siirsi peiton pois.
Juha makasi alasti, kuten tiedossa olikin, puoliksi kyljellään, oikea jalka koukussa.
Mörkö tönäsi makaajan selästä, kasvot osuivat tyynyyn Juhan kaatuessa lähes mahalleen.
Mistä sitä pitäisi alkaa etsijä?
Jostakin tässä makaavan pojan ulokkeesta pitäisi saada imeskeltyä velhoille tuiki tärkeätä elämän eliksiiriä, kertoivat huhut, mutta mistä?
Olisiko tuolla jotain, miettii kuumeisesti Mörkö ja nosti ylös yhden ulokkeen, joka sattui olemaan Juhan oikea käsi.
Ulokkeessa piti olla karvoja ja tuollahan on, tuumi Mörkö nostaessaan Juhan kättä ja kainalokuopan tullessa esiin.
Mitään varsinaista uloketta siellä ei ollut mutta pitihän sitäkin nuuhkia ja sitten maistaa.
Selkäranka oli puhdas karvoista mutta alempana pyöreissä pakaroissa oli karvoja pikkasen.
Alemmas pyöriessään Mörkö tajusi niitä pakarapuolikkaita kourillaan erilleen vetää ja kas sieltä aukeni rako ja raossa musta aukko.
Sitäkin piti kielellä maistaa.
Jokin Mörkö- velhon päässä ehdotti, että mikset käännä pojan toisin päin.
Ehkä se kaipaamasi elin löytyisi sieltä?
Täytyipä yrittää vääntää pojan ja katsoa tilanne.
Aika heppoisesti Mörkö sai tehtävän suoritettu ja niin Juha kääntyi hetkessä selälleen ja siellähän se.
Kuin yksinäinen palmunoksa ruohikkoisessa saaressa.
Kaunis saari ja kaunis palmu.
No niin, löytyipä se vihdoin, huokaili helpottuneena Mörkö.
Ja mitä sen kanssa pitikään tehdä?
Ai niin, ottaa suuhun ja imeskellä sitä.
Tai kourillaan vetää esinahan esiin ja takaisin, tai jotain sinne päin, muisteli Mörkö taannoista keskustelua asiasta muiden elinten kanssa metsän laitamilla.
No, otetaanpa se suuhun ja maistellaan että miltä maistuu.
Maistuihan se joten imeskelyä jatkettiin ja kas kummaa: elin kasvoi suussa!
Koveni, jäykistyi ja päästeli kummaa esilientä joka ei maistunut miltään.
Juha itse alkoi väännellä ja käännellä mutta ei herännyt.
Pallit pienenivät samalla kun elin sykkii ja suureni.
Mörkö ihan tyrmistyi kun elin syöksähti ensimmäisen mällin suuhun.
Imeskely loppui mutta syöksyt ei.
Mörkö sai juuri ja juuri nieleskeltyä kaiken mutta vaikeuksia toki oli.
Sydän sykkii tuhatta ja sataa samoin kyrpä Mörkön suussa.
Samalla se pikkuhiljaa lerpahti.
Päästi vielä senkin jälkeen viimeisiä tippojaan nieleskeltäväksi.
Kesti tovin ennen kuin Mörkö tokeni ja ymmärsi lähteä talosta.
Juhan hän jätti silleen makaamaan sänkyynsä.
Täytyy tulla uudestaan, päätti Mörkö.
Herätessään Juha ei paljon miettinyt asentoaan ja märkää kulliaan.
Sattuuhan sitä noustessaan poika aprikoi.
Kun on nuori ja vapaa.
Aluksi kaikki sujui oikein hyvin!
Noin viikko, tai kaksi Juha pystyi tuottamaan velhoille mitä he halusivat ja tarvitsivat, mutta pikkuhiljaa hyytyi hänenkin tuotantonsa.
Viisas keksi sitten jakaa porukan kahtia ja kun heitä oli seitsemän veljestä piti löytyä yksi lisää.
Jako kun oli sellainen että oltaisiin nauttimassa pareittain ja yksi päivä viikossa pitäisi velhoille riittää.
Viisaan kaveriksi löytyi Pikkolo, jolla oli erityisen pitkä, puinen nenä.
Muutenkin se oli hieman omituinen.
Se halusi panna nokkansa joka paikkaan!
Viisaan päiväksi muodostui arvalla Maanantai.
Pikkolo oli Juhalle uusi tuttavuus.
Kääpiövelhot hän tunsi jo oikein hyvin.
Joku tyhmempi saattaisi jopa perätä että ehkä liiankin hyvin?
Oli miten oli, Pikkolo oli valmiina kuin se kuuluisa partiopoika Juhan huoneessa kun tämä asteli kamariinsa.
Pikkolo kun oli yhtä pieni kuin kääpiöveljeksetkin.
Kiinni olevasta ikkunasta sisälle siististi.
Muutenkin muistutti kääpiöitä mutta ei kuulemma ollut sukua heille millään tavalla.
Ainoa poikkeus kääpiöistä ulkonäöllisesti oli se pikkuotuksen erityisen pitkä puinen nenä koristamassa kasvoja.
Jotain koristetta naama kaipaisikin jos ihan rehellisiä ollaan.
Juha tervehtii molempia oikein käsipäivällä johon Pikkolo että aloitetaanko?
Niin, Viisas lausahti. Tämä Pikkolo tässä on innokas aloittamaan, ensi kerta kun tämä kaikki on hänelle. Hänellä on toivomus jota hän ei kehtaa esittää.
Hän nimittäin haluaa panna ison nenänsä joka paikkaan.
Ja nyt se paikka on sun persereikäsi!
Eli, saako hän panna nokkansa aukkoosi?
No, totta perhana saa!
Minähän sanoin, kirkaisi Viisas Pikkololle.
Turhaan jännitit.
Näytetään nyt Pikkololle kaikki, joten jos ystävällisesti riisuisit, käski Viisas viisaasti Juhalle.
Ja Juhahan riisui.
Ja Pikkolo ihasteli.
Oikein äänekkäästi!
Tuonne, katso, tuonne työnnät seuraavaksi nenäsi, sanoi Viisas ja osoitti Juhan persettä kun tämä oli sopivasti selkä heihin päin.
Pikkolo oli ihan sanaton.
Eihän tuossa ole mitään reikää mihin panna, sai hän vihdoin todetuksi.
Älähän hätäile! Nuo pyöreät ovat pakarat. Niiden välissä on halkeama ja siinä reikä.
Näytähän sille, Juha.
Ja Juhahan näytti.
Siitä seisomalta hän repäisi kourillaan pakaransa erilleen, ja avasi Pikkololle taivaan portit.
Pikkolo nenineen hyökkäsi oitis herkkulihan kimppuun.
Pikkolon nenä oli, valehtelematta vain vähäsen, metrin mittainen mutta sinne hän sen lykkäsi.
No, ainakin melkein kokonaan.
Vaikka oli puinen se nenä niin sen kautta Pikkolo pystyi toki haistelemaan.
Ja olihan noita mitä haistella!
Juhalla oli lihaskramppi mutta vain siellä missä sen pitikin olla.
Hän ilmoittaisi kyllä Viisaalle milloin päivän mälli olisi tulossa.
Pikkololle se olikin ensimmäinen kerta. Mutta ei viimeinen.
Eikä sitä kauan tarvinnut odottaa.
Pikkolon pitkä nenä peräaukossa ja Viisas imeskelemässä jäykkää lihaa, ei muuta tarvita.
Ja kun Viisas on paras imeskelijä kääpiöistä niin syöksy oli yhtä varma kun lapsen itku aamuyöstä.
Ei kun lusikka kauniiseen käteen ja popsimaan päivän vitamiiniannoksen, mitä se velhoille oli.
Se Juhan tuottama sperma…
Noin viikko, tai kaksi Juha pystyi tuottamaan velhoille mitä he halusivat ja tarvitsivat, mutta pikkuhiljaa hyytyi hänenkin tuotantonsa.
Viisas keksi sitten jakaa porukan kahtia ja kun heitä oli seitsemän veljestä piti löytyä yksi lisää.
Jako kun oli sellainen että oltaisiin nauttimassa pareittain ja yksi päivä viikossa pitäisi velhoille riittää.
Viisaan kaveriksi löytyi Pikkolo, jolla oli erityisen pitkä, puinen nenä.
Muutenkin se oli hieman omituinen.
Se halusi panna nokkansa joka paikkaan!
Viisaan päiväksi muodostui arvalla Maanantai.
Pikkolo oli Juhalle uusi tuttavuus.
Kääpiövelhot hän tunsi jo oikein hyvin.
Joku tyhmempi saattaisi jopa perätä että ehkä liiankin hyvin?
Oli miten oli, Pikkolo oli valmiina kuin se kuuluisa partiopoika Juhan huoneessa kun tämä asteli kamariinsa.
Pikkolo kun oli yhtä pieni kuin kääpiöveljeksetkin.
Kiinni olevasta ikkunasta sisälle siististi.
Muutenkin muistutti kääpiöitä mutta ei kuulemma ollut sukua heille millään tavalla.
Ainoa poikkeus kääpiöistä ulkonäöllisesti oli se pikkuotuksen erityisen pitkä puinen nenä koristamassa kasvoja.
Jotain koristetta naama kaipaisikin jos ihan rehellisiä ollaan.
Juha tervehtii molempia oikein käsipäivällä johon Pikkolo että aloitetaanko?
Niin, Viisas lausahti. Tämä Pikkolo tässä on innokas aloittamaan, ensi kerta kun tämä kaikki on hänelle. Hänellä on toivomus jota hän ei kehtaa esittää.
Hän nimittäin haluaa panna ison nenänsä joka paikkaan.
Ja nyt se paikka on sun persereikäsi!
Eli, saako hän panna nokkansa aukkoosi?
No, totta perhana saa!
Minähän sanoin, kirkaisi Viisas Pikkololle.
Turhaan jännitit.
Näytetään nyt Pikkololle kaikki, joten jos ystävällisesti riisuisit, käski Viisas viisaasti Juhalle.
Ja Juhahan riisui.
Ja Pikkolo ihasteli.
Oikein äänekkäästi!
Tuonne, katso, tuonne työnnät seuraavaksi nenäsi, sanoi Viisas ja osoitti Juhan persettä kun tämä oli sopivasti selkä heihin päin.
Pikkolo oli ihan sanaton.
Eihän tuossa ole mitään reikää mihin panna, sai hän vihdoin todetuksi.
Älähän hätäile! Nuo pyöreät ovat pakarat. Niiden välissä on halkeama ja siinä reikä.
Näytähän sille, Juha.
Ja Juhahan näytti.
Siitä seisomalta hän repäisi kourillaan pakaransa erilleen, ja avasi Pikkololle taivaan portit.
Pikkolo nenineen hyökkäsi oitis herkkulihan kimppuun.
Pikkolon nenä oli, valehtelematta vain vähäsen, metrin mittainen mutta sinne hän sen lykkäsi.
No, ainakin melkein kokonaan.
Vaikka oli puinen se nenä niin sen kautta Pikkolo pystyi toki haistelemaan.
Ja olihan noita mitä haistella!
Juhalla oli lihaskramppi mutta vain siellä missä sen pitikin olla.
Hän ilmoittaisi kyllä Viisaalle milloin päivän mälli olisi tulossa.
Pikkololle se olikin ensimmäinen kerta. Mutta ei viimeinen.
Eikä sitä kauan tarvinnut odottaa.
Pikkolon pitkä nenä peräaukossa ja Viisas imeskelemässä jäykkää lihaa, ei muuta tarvita.
Ja kun Viisas on paras imeskelijä kääpiöistä niin syöksy oli yhtä varma kun lapsen itku aamuyöstä.
Ei kun lusikka kauniiseen käteen ja popsimaan päivän vitamiiniannoksen, mitä se velhoille oli.
Se Juhan tuottama sperma…
Vilkas oli retkillään havainnut mielenkiintoisen tapauksen.
Velhokääpiö oli seurannut pitkin päivää kaunisvartaloista Juhaa joka olikin liikkunut paljon ja ahkerasti pitkin pitkää päivää.
Kunnes oli illemmalla saapunut kotiinsa joka sijaitsi kaupungin laidalla omakotialueella.
Ensin Vilkas oli ihmetellyt miksi Juha kiskoi verhot ikkunasta syrjään makuukamaristaan alkaen ikkunan edessä riisua vaatteitaan.
Vilkas ei ollut tyhmemmästä päästä kääpiöveljeksistä.
Hän vilkaisi vähän ympärilleen kunnes äkkäsi viereisen talon ikkunassa kaljupäisen miehen kiikarit silmillään.
Sehän oli Juhan naapurin ikkuna ja naapurin sedän joka iltainen viihdeohjelman aika.
Vilkas itse oli veljeksistä pienin joten se ei haitannut naapurin näköalaa vaikka samassa ikkunassa oltiinkin.
Juha oli tässä vaiheessa riisunut kaikki joten hän oli valmis sänkyyn joka oli lähellä ikkunaa.
Naapurinsetä vähän tarkensi kiikarinsa zoomaa ja näköala sen kuin parani kun varsinainen show alkoi.
Juha makasi selällään jalat leveällä ja otti käteensä lihakimpaleen mistä Vilkas oli vain kuullut huhuja.
Me tiedämme lihapalan nimenkin; se on mulkku, kyrpä, penis etc.
Samalla Juha nosti jalkansa ylös ja alkoi leikkiä toisella kädellään peräaukkonsa kanssa.
Hän levitti reikänsä ammoisen auki ja naapurisedän kiikari sumeni.
Mies puhdisti nopeasti kiikarinsa jatkaakseen mielenkiintoista seurattavaa.
Juhan peräaukko oli nyt auki joten hänellä oli mahdollisuus työntää sinne punaisen dildonsa jonka hän oli kaivannut jostakin.
Samalla hän runkkasi täysillä isoa jäykkää kyrpänsä.
Vilkas oli edelleen ikkunan laudalla seuraamassa tilanteen etenemistä.
Mitä ihmettä poika tekee?
Juha sulki silmänsä ja siitä naapurinsetä enteili mitä oli odotettavissa.
Pian se tapahtuikin.
Vilkas vaan ei tiennyt mitä naapurinsetä tiesi.
Ei ollut koskaan Vilkas aikaisemmin nähnyt pojalta tulevan.
Nuoren miehen ejakulaatio oli täysin uusi kokemus pienelle kääpiölle.
Miltä se valkoinen liemi maistuisi?
Se, minkä Juha otti mahastaan sormeensa, mihin se lensi, ja sitä kautta suuhunsa.
Se pitäisi vielä pienen kääpiön kokea.
Huomenillalla, päätti siltä seisomalta Vilkas, ja minkä kääpiö päättää, sen se myös pitää.
Velhokääpiö oli seurannut pitkin päivää kaunisvartaloista Juhaa joka olikin liikkunut paljon ja ahkerasti pitkin pitkää päivää.
Kunnes oli illemmalla saapunut kotiinsa joka sijaitsi kaupungin laidalla omakotialueella.
Ensin Vilkas oli ihmetellyt miksi Juha kiskoi verhot ikkunasta syrjään makuukamaristaan alkaen ikkunan edessä riisua vaatteitaan.
Vilkas ei ollut tyhmemmästä päästä kääpiöveljeksistä.
Hän vilkaisi vähän ympärilleen kunnes äkkäsi viereisen talon ikkunassa kaljupäisen miehen kiikarit silmillään.
Sehän oli Juhan naapurin ikkuna ja naapurin sedän joka iltainen viihdeohjelman aika.
Vilkas itse oli veljeksistä pienin joten se ei haitannut naapurin näköalaa vaikka samassa ikkunassa oltiinkin.
Juha oli tässä vaiheessa riisunut kaikki joten hän oli valmis sänkyyn joka oli lähellä ikkunaa.
Naapurinsetä vähän tarkensi kiikarinsa zoomaa ja näköala sen kuin parani kun varsinainen show alkoi.
Juha makasi selällään jalat leveällä ja otti käteensä lihakimpaleen mistä Vilkas oli vain kuullut huhuja.
Me tiedämme lihapalan nimenkin; se on mulkku, kyrpä, penis etc.
Samalla Juha nosti jalkansa ylös ja alkoi leikkiä toisella kädellään peräaukkonsa kanssa.
Hän levitti reikänsä ammoisen auki ja naapurisedän kiikari sumeni.
Mies puhdisti nopeasti kiikarinsa jatkaakseen mielenkiintoista seurattavaa.
Juhan peräaukko oli nyt auki joten hänellä oli mahdollisuus työntää sinne punaisen dildonsa jonka hän oli kaivannut jostakin.
Samalla hän runkkasi täysillä isoa jäykkää kyrpänsä.
Vilkas oli edelleen ikkunan laudalla seuraamassa tilanteen etenemistä.
Mitä ihmettä poika tekee?
Juha sulki silmänsä ja siitä naapurinsetä enteili mitä oli odotettavissa.
Pian se tapahtuikin.
Vilkas vaan ei tiennyt mitä naapurinsetä tiesi.
Ei ollut koskaan Vilkas aikaisemmin nähnyt pojalta tulevan.
Nuoren miehen ejakulaatio oli täysin uusi kokemus pienelle kääpiölle.
Miltä se valkoinen liemi maistuisi?
Se, minkä Juha otti mahastaan sormeensa, mihin se lensi, ja sitä kautta suuhunsa.
Se pitäisi vielä pienen kääpiön kokea.
Huomenillalla, päätti siltä seisomalta Vilkas, ja minkä kääpiö päättää, sen se myös pitää.
Seuraavan päivän iltana Juha koki yllätyksen.
Hän avasi makuukamarin ovensa valmiina jokailtaiseen esitykseensä, minkä hän oli sanattomana lupauksena naapurilleen antanut.
Makuukamarin ikkunan edessä oli juuri sisäpuolelle loikannut pieni velhokääpiö, Vilkas nimeltään.
Älä pelästy, sanoi tämä pikkuotus kimeällä äänellään.
Olin hiljan ikkunasi ulkopuolella esityksesi aikana ja nyt olen päättänyt olla sen sisäpuolella. Haluan tietää kaiken pojista. Miten sen teette ja miksi? Ja kuinka hyvänmakuista mehunne oikeasti on?
Juha oli luonnollisesti tässä vaiheessa vielä vaatteet päällä.
Hämmennyksen jälkeen Juha käsitti asian ja sanoi ok!
Naapurisetä ei tänään ole kotona mutta voin toki tehdä kaiken pelkästään sinulle, jatkoi hän alkaen riisuuntua.
Vilkas asetti itsensä ikkunan luo, lähelle sänkyä katselemaan herkullista lihaa mikä kariutui kaiken sen vaatteen alta.
Ilman rihman kiertämää Juha asettui sänkyyn selälleen kuten eilen illalla.
Nosti jalat polvitaipaleesta ja näytti reikänsä pienelle kääpiölle.
Näitkö tämän eilen, kysyi hän Vilkkaalta?
Kyllä näin! Näin kuin työnsit sinne jotakin.
Laitan kyllä tänäänkin, tämän saman dildon, tunnusti Juha ja nosti jostakin esineen joka muistutti jonkin verran sitä mikä lepäsi pojan jalkojen välissä.
Mutta voi sitä ensin maistaakin, tätä aukkoa. Pitäisin siitä kovasti.
Millä, kysyi Vilkas?
Kielellä! Panet kielesi aukosta sisälle ja nuole sitä kosteaksi niin tämä dildo mahtuu sinne paremmin.
Ihanko totta, lausahtaen Vilkas pyöräytti itsensä Juhan jalkojen väliin, tarkasteli peräreikää hetken aikaa kun Juha piti sitä käsillään auki, ja työnsi sitten kielensä aukosta sisäpuolelle.
Maiskuttelikin hetken empien oikein kunnolla.
Tuntui maistuvan.
Juhan kyrpä alkoi elää.
Se nuoleminen auttaa tähänkin, sanoi Juha osoittaen kovaan kyrpäänsä.
Mällejä tulee sitten enemmän, tunnusti Juha.
Haluatko että laukaisen nyt?
Etkö laitakaan sitä pirun isoa dildoa reikään jonka niin mielelläni kielelläni kosteutin, hätääntyi Vilkas?
Ai niin! Tietenkin panen. Sorry, unohdin kiihdyksissäni.
Tai voithan sinäkin laittaa sen sinne, jos haluat?
Saanko, innostui Vilkas?
Jos se on mielestäsi tarpeeksi liukas syljestäsi, vastasi Juha.
Ei ole, sanoi siihen Vilkas ja alkoi nuolla reikää uudemman kerran.
Olisihan se ollut tarpeeksi märkä mutta kun se maistui ja tuntui niin hyvältä halusi Vilkas käyttää tilaisuuden jonka Juha hänelle soi.
Nuoltuaan vielä jonkin aikaa katsoi Vilkas olevansa valmis työntöhommiin.
Juha pyysi olemaan aluksi varovainen sen työnnön kanssa.
Vilkas hyväili Juhan peräaukon suuta dildolla ennen kuin varovaisuutta noudattaen työnsi sen syvemmälle viettelevään aukkoon.
Työnnä vaan, innosti Juha kannustaen.
Katso, kuinka kova ja iso kaluni tällä hetkellä on.
Syöksyä en pysty enää kauan pidättämään.
Sen päästä tulee jo kiimalimaa.
Pyöritä sitä dildoa pirun reiässäni!
Lujemmin, huusi kiimainen Juha.
Annan se olla siellä ja tule katsomaan!
Nyt sitä tulee!
Mällejä toisensa perään täytti Juhan pyykkilautavatsan hetkessä.
Tunteja myöhemmin Juha pyysi hakemaan keittiöstä lusikan jolla Vilkas mälläsi suuhunsa kaiken sen sperman.
Tästä pitää kertoa kääpiöveljeksille, tuumi Vilkas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti