Opettaja Orava huomasi heti luokkaan astuessaan Juhan.
Ensinnäkin poika istui rivistön ensimmäisellä pulpetilla, ja toiseksi, pojalla oli taas ne jumalattoman kireät farkut jalassa!
Eihän tuollaisia saa kunnolla puettu jalkaansa, äimisteli keski- ikäinen matematiikan miesopettaja.
Housuthan ovat täysin vartalonmyötäiset, kalun verisuonethan niissä näkyvät!
Niiden sykkeen ohuen kankaan läpi kuulee, ainakin tarkkakuuloinen.
Kyrvän tuoksut haistaa herkkähajuinen.
Ainakin nuoren kyrvän voimakkaan testosteronin sekä hormonin sekoittuman elimen, ja vaikka housujen läpi.
Ainakin noin kireiden pöksyjen hajut kun Juhalla oli.
Opetuskin tuollaisesta hieman kärsii.
Eikä niinkään hiukan!
Toisaalta, opettaja Orava taas viihtyy luokassa hivenen enemmän kuin laki sallisi kun Juha kireiden pöksyjensä kanssa on mukana.
Ainahan se ei tunnilla käy.
Tänään se onneksi siis on!
Paikalla ja seksikkäänä.
Orava istuutui omaan opettajapulpettiinsa mutta ei unohtanut Juhaa.
Aina kun opettaja kyseli jotakin niin hän pyysi vastausta Juhalta.
Juha nousi pulpetistaan vastatakseen eikä Oravan katse erehtynyt kertaakaan vaan oli aina suunnattu oikeaan kohteeseen, eli Juhan nivusiin tai ainakin etumukseen.
Juhalta oli päässyt touhutippa jossain vaiheessa, sillä kolmannen kerran kun poika nousi vastatakseen Oravan kysymykseen oli etumuksessa pikkuinen läikkä.
Seuraavaksi Orava keksi Juhan liitutaululle tehtävää suorittamaan.
Juha nousi verkkaisesti ylös pulpetistaan mennäkseen tehtävää suorittamaan opettajan taakse mustalle liitutaululle.
Orava huomasi että jotain oli alkanut tapahtua oppilaan kireissä pöksyissä, siis muutakin kuin se yksi vuoto.
Pullistus nuoren etumuksessa oli selvästikin paisunut.
Juha ei sitä hävennyt eikä yrittänyt piilottaa tilannettaan, päinvastoin, tuntui olevan kovin ylpeä asiasta kävellessään opettajan taakse suorittamaan annettua tehtävää.
Oravan silmät eivät vapautuneet eroon pullistuksesta, eivätkä sitä edes halunneet, kun vasta sitten kun oppilas oli selin opettajaan.
Nyt silmät killuivat Juhan pyöreissä pakaroissa.
Voi kun pääsisi nuolemaan tuota, miettii opettaja Orava.
Juha kiusoitteli ja pyöritti pakaroitaan miettiessään taulun edessä laskenta tehtävää.
Hänen peräaukkonsa sulkijalihas sulki ja aukeni tämän tästä hänen miettiessään kuumeisesti laskelmaa.
Tämänkin opettaja reagoi.
Hiki alkoi valua opettajan otsalta.
Sitten Juha kääntyi ilmoittaakseen opettajalle tehtävän suorituksen olevan valmis.
Aivan kun kalu pojan pöksyissä olisi ponnahtanut Oravan silmille kun oppilas yllättäen kääntyi etumus opettajaan päin.
Juhan hymy sulattaisi lumiukonkin hetkessä, Oravan se oli sulattanut lukukauden alusta asti.
Niin kaunis poika oli.
Ja seksikäs.
Himoittava.
Oli keksittävä jokin syy jättää Juhan jälki istunnolle, tai ainakin kouluun muiden lähdettyä.
Oli pakko!
Oli saatava!
Saatana, vaikka työpaikka menisi.
Juha tuli avuksi.
Kun tunti oli loppunut hän jäi luokkaan viimeiseksi.
Hän tonkii jotain mukamas pulpetistaan kunnes viimeinenkin oppilas oli luokasta käytävällä.
Sitten hän nousi ylös ja voi taivas sitä hänen etumusta.
Että se oli iso, mutta kun se oli sen lisäksi aivan musta ja märkä.
Poika oli niin kiihkon vallassa odottanut tunnin loppumista ja sitä mitä tekisi opettajan kanssa sen jälkeen että housut oli kostunut.
Tämän havaittuaan Orava jäi mykistyneenä omaan pulpettiinsa liimattuna istumaan.
Juha astui hänen eteensä ja työnsi etumuksensa opettajan lähelle, lähes häneen kiinni.
Tuoksu sieltä leimahti Oravan nenään.
Opettajan ainoaksi oikeaksi tehtäväksi jäi koskettaa märkää etumusta, aluksi arasti, mutta kun poika ei vetänyt itseään pois, päinvastoin, työnsi itseään lähemmäksi, niin rohkeni Oravakin ottaa kunnon otteen etumuksesta.
Otetaanko se sieltä esiin, tiedusteli poika?
Jos olet sitä mieltä, niin otetaan, vastasi opettaja, ja hymyili helpottuneena.
Pani kätensä sepalusaukosta sisälle vedettyään sitä ennen esteen pois, eli vetoketjun alas.
Pojalla ei ollut alushousuja!
Ne ei mahdu, sanoi poika. Nämä farkut on liian tiukat. Ihon muotoiset, kuten näet.
En koskaan käytä näiden housujen kanssa aluspöksyjä.
Opettaja ahersi sepalusaukossa eikä niinkään kiinnittänyt huomiota mitä poika viserteli.
Miehen pitää tehdä, mitä miehen pitää tehdä!
Ja saihan mies haluamansa.
Iso, muhkea, voimakkaasti tuoksuva miehinen elin pulahti esiin.
Sitähän opettajamies etsii.
Ja otti sen nyrkkiinsä.
Veti esinahan pois terskan päältä.
Ja takaisin, ja pois, ja niin edelleen.
Veltosta elimestä muodostui tällä tavalla kova kuin kivi joka kasvoi koko ajan lisää miehen kourassa.
Haluatko nähdä panoreikäni, kysyi Juha.
Ihme olisi ollut ellei opettaja olisi halunnut.
Joten Juha kuuliaisena oppilaana kääntyi selkä opettajaan päin, veti ne tiukat farkut polviin ja näytti.
Eikö olekin kaunis, kehtasi vielä kysyä?
Minulla on kaukonäkö heikko. Astu lähemmäs että näen.
Poika teki kuten opettaja pyysi.
Housut valuivat nilkkoihin mutta mitäs siitä.
Selkä edelleen opettajaan poika pysähtyi aivan tämän nenän eteen.
Koska aavistan ettei opettaja uskalla koskea minuun, vaikka mahdollisesti haluaisikin, niin jos levität pakara poskeani vähäsen niin minun on helpompi panna itseäni omilla sormillani kuten minulla on tapana kotonani yksin ollessani tehdä, viserteli Juha.
Ensinnäkin poika istui rivistön ensimmäisellä pulpetilla, ja toiseksi, pojalla oli taas ne jumalattoman kireät farkut jalassa!
Eihän tuollaisia saa kunnolla puettu jalkaansa, äimisteli keski- ikäinen matematiikan miesopettaja.
Housuthan ovat täysin vartalonmyötäiset, kalun verisuonethan niissä näkyvät!
Niiden sykkeen ohuen kankaan läpi kuulee, ainakin tarkkakuuloinen.
Kyrvän tuoksut haistaa herkkähajuinen.
Ainakin nuoren kyrvän voimakkaan testosteronin sekä hormonin sekoittuman elimen, ja vaikka housujen läpi.
Ainakin noin kireiden pöksyjen hajut kun Juhalla oli.
Opetuskin tuollaisesta hieman kärsii.
Eikä niinkään hiukan!
Toisaalta, opettaja Orava taas viihtyy luokassa hivenen enemmän kuin laki sallisi kun Juha kireiden pöksyjensä kanssa on mukana.
Ainahan se ei tunnilla käy.
Tänään se onneksi siis on!
Paikalla ja seksikkäänä.
Orava istuutui omaan opettajapulpettiinsa mutta ei unohtanut Juhaa.
Aina kun opettaja kyseli jotakin niin hän pyysi vastausta Juhalta.
Juha nousi pulpetistaan vastatakseen eikä Oravan katse erehtynyt kertaakaan vaan oli aina suunnattu oikeaan kohteeseen, eli Juhan nivusiin tai ainakin etumukseen.
Juhalta oli päässyt touhutippa jossain vaiheessa, sillä kolmannen kerran kun poika nousi vastatakseen Oravan kysymykseen oli etumuksessa pikkuinen läikkä.
Seuraavaksi Orava keksi Juhan liitutaululle tehtävää suorittamaan.
Juha nousi verkkaisesti ylös pulpetistaan mennäkseen tehtävää suorittamaan opettajan taakse mustalle liitutaululle.
Orava huomasi että jotain oli alkanut tapahtua oppilaan kireissä pöksyissä, siis muutakin kuin se yksi vuoto.
Pullistus nuoren etumuksessa oli selvästikin paisunut.
Juha ei sitä hävennyt eikä yrittänyt piilottaa tilannettaan, päinvastoin, tuntui olevan kovin ylpeä asiasta kävellessään opettajan taakse suorittamaan annettua tehtävää.
Oravan silmät eivät vapautuneet eroon pullistuksesta, eivätkä sitä edes halunneet, kun vasta sitten kun oppilas oli selin opettajaan.
Nyt silmät killuivat Juhan pyöreissä pakaroissa.
Voi kun pääsisi nuolemaan tuota, miettii opettaja Orava.
Juha kiusoitteli ja pyöritti pakaroitaan miettiessään taulun edessä laskenta tehtävää.
Hänen peräaukkonsa sulkijalihas sulki ja aukeni tämän tästä hänen miettiessään kuumeisesti laskelmaa.
Tämänkin opettaja reagoi.
Hiki alkoi valua opettajan otsalta.
Sitten Juha kääntyi ilmoittaakseen opettajalle tehtävän suorituksen olevan valmis.
Aivan kun kalu pojan pöksyissä olisi ponnahtanut Oravan silmille kun oppilas yllättäen kääntyi etumus opettajaan päin.
Juhan hymy sulattaisi lumiukonkin hetkessä, Oravan se oli sulattanut lukukauden alusta asti.
Niin kaunis poika oli.
Ja seksikäs.
Himoittava.
Oli keksittävä jokin syy jättää Juhan jälki istunnolle, tai ainakin kouluun muiden lähdettyä.
Oli pakko!
Oli saatava!
Saatana, vaikka työpaikka menisi.
Juha tuli avuksi.
Kun tunti oli loppunut hän jäi luokkaan viimeiseksi.
Hän tonkii jotain mukamas pulpetistaan kunnes viimeinenkin oppilas oli luokasta käytävällä.
Sitten hän nousi ylös ja voi taivas sitä hänen etumusta.
Että se oli iso, mutta kun se oli sen lisäksi aivan musta ja märkä.
Poika oli niin kiihkon vallassa odottanut tunnin loppumista ja sitä mitä tekisi opettajan kanssa sen jälkeen että housut oli kostunut.
Tämän havaittuaan Orava jäi mykistyneenä omaan pulpettiinsa liimattuna istumaan.
Juha astui hänen eteensä ja työnsi etumuksensa opettajan lähelle, lähes häneen kiinni.
Tuoksu sieltä leimahti Oravan nenään.
Opettajan ainoaksi oikeaksi tehtäväksi jäi koskettaa märkää etumusta, aluksi arasti, mutta kun poika ei vetänyt itseään pois, päinvastoin, työnsi itseään lähemmäksi, niin rohkeni Oravakin ottaa kunnon otteen etumuksesta.
Otetaanko se sieltä esiin, tiedusteli poika?
Jos olet sitä mieltä, niin otetaan, vastasi opettaja, ja hymyili helpottuneena.
Pani kätensä sepalusaukosta sisälle vedettyään sitä ennen esteen pois, eli vetoketjun alas.
Pojalla ei ollut alushousuja!
Ne ei mahdu, sanoi poika. Nämä farkut on liian tiukat. Ihon muotoiset, kuten näet.
En koskaan käytä näiden housujen kanssa aluspöksyjä.
Opettaja ahersi sepalusaukossa eikä niinkään kiinnittänyt huomiota mitä poika viserteli.
Miehen pitää tehdä, mitä miehen pitää tehdä!
Ja saihan mies haluamansa.
Iso, muhkea, voimakkaasti tuoksuva miehinen elin pulahti esiin.
Sitähän opettajamies etsii.
Ja otti sen nyrkkiinsä.
Veti esinahan pois terskan päältä.
Ja takaisin, ja pois, ja niin edelleen.
Veltosta elimestä muodostui tällä tavalla kova kuin kivi joka kasvoi koko ajan lisää miehen kourassa.
Haluatko nähdä panoreikäni, kysyi Juha.
Ihme olisi ollut ellei opettaja olisi halunnut.
Joten Juha kuuliaisena oppilaana kääntyi selkä opettajaan päin, veti ne tiukat farkut polviin ja näytti.
Eikö olekin kaunis, kehtasi vielä kysyä?
Minulla on kaukonäkö heikko. Astu lähemmäs että näen.
Poika teki kuten opettaja pyysi.
Housut valuivat nilkkoihin mutta mitäs siitä.
Selkä edelleen opettajaan poika pysähtyi aivan tämän nenän eteen.
Koska aavistan ettei opettaja uskalla koskea minuun, vaikka mahdollisesti haluaisikin, niin jos levität pakara poskeani vähäsen niin minun on helpompi panna itseäni omilla sormillani kuten minulla on tapana kotonani yksin ollessani tehdä, viserteli Juha.
Mikäs siinä. Onnistuuhan se.
Opettaja teki siis kuten oppilas pyysi.
Levitti oppilaan pakaraposkea ja oppilas teki kuten oli uhannut.
Pani aluksi yhden paksuimmista sormistaan peräaukosta sisälle pyllistäen hieman.
Työnsi sormen mahdollisimman syvälle itseensä.
Työnnänkö myös toisen sormen sinne?
Orava tuskin pystyi kun mutisemaan vastauksen.
Juha käsitti muminan myöntäväksi ja työnsi yhden pienen sormen ison seuraksi ruskeaan reikäänsä.
Huohotti kuuluvaisesti, kuten kotonakin.
Kuulemma.
Haluaako opettaja nähdä jäykän kyrpäni?
Taas epämääräistä muminaa jonka Juha ounasteli jälleen myöntäväksi vastaukseksi, ja kääntyi etupuolensa esittäen.
Seisova kanki, juu.
Pystyssä on, joo.
Ei voi mitään.
Kuola alkoi valua opettajan suupielistä.
Minulla lentää pitkälle, uskotko?
Uskon, mutta varmasti todistat sen minulle, vai kuinka?
Hyvinkin pian, sanoo poika.
Hyvinkin pian, toisti oppilas, joten olepa ystävällinen ja avaa suusi, kiitos, niin saat jotain hyvää ja tuoretta.
Poika ei ehtinyt muuta sanoakaan kun paksua valkoista poikamaitoa lensi opettajan avoimeen kitaan.
Kiitos, olipa hyvää!
Opettaja teki siis kuten oppilas pyysi.
Levitti oppilaan pakaraposkea ja oppilas teki kuten oli uhannut.
Pani aluksi yhden paksuimmista sormistaan peräaukosta sisälle pyllistäen hieman.
Työnsi sormen mahdollisimman syvälle itseensä.
Työnnänkö myös toisen sormen sinne?
Orava tuskin pystyi kun mutisemaan vastauksen.
Juha käsitti muminan myöntäväksi ja työnsi yhden pienen sormen ison seuraksi ruskeaan reikäänsä.
Huohotti kuuluvaisesti, kuten kotonakin.
Kuulemma.
Haluaako opettaja nähdä jäykän kyrpäni?
Taas epämääräistä muminaa jonka Juha ounasteli jälleen myöntäväksi vastaukseksi, ja kääntyi etupuolensa esittäen.
Seisova kanki, juu.
Pystyssä on, joo.
Ei voi mitään.
Kuola alkoi valua opettajan suupielistä.
Minulla lentää pitkälle, uskotko?
Uskon, mutta varmasti todistat sen minulle, vai kuinka?
Hyvinkin pian, sanoo poika.
Hyvinkin pian, toisti oppilas, joten olepa ystävällinen ja avaa suusi, kiitos, niin saat jotain hyvää ja tuoretta.
Poika ei ehtinyt muuta sanoakaan kun paksua valkoista poikamaitoa lensi opettajan avoimeen kitaan.
Kiitos, olipa hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti