Juhalla tapahtui jotain kummallista viime tiistaina… vai oliko se keskiviikkona?
No, joka tapauksessa tänä vuonna se ilmeisesti oli… kun Juhan edessä oli tuhat… ainakin lähes miljoonaa otusta… tota noin…
No, Juha ei ollut alasti, eihän nyt sentään… heti mukamas alasti.
Juhalla oli löysät farkut, niin kuin aina.
Juha halusi olla alasti…
Ne otukset olivat itse alasti.
Miten sen nyt sanoisi, ilman vaatteita kuitenkin.
Niillä oli jokin jota voisi muotoilla pääksi.
Ja vartalo… se oli karvan peitossa… tyystin tuuhean karvan peitteessä.
Niillä otuksilla.
Juha halusi näyttää kuinka sileä ja karvaton hän oli.
Esitellä kauneuttaan rumuuden edustajille.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään kun niiden otusten johtajauros selvällä, ymmärrettävällä kielellä käski Juhan näyttää enemmän itseään.
Rumilus ymmärsi katsovansa jotain todella kaunista jolla tosin oli joitakin rättejä kauneuden edessä.
Ota ne pois, käski rumilus.
Nyt heti!
Juha veti lyhythihaisen paidan pään yli paljastaen olioille kauniin rintakehänsä, karvattoman sellaisen.
Haluatteko nähdä enemmän, kysyi Juha ja oliot vastasivat yhteen ääneen että kyllä!
Juha arvasi tämän ja oli valmis avaamaan muutaman nepin pöksyistään, mutta ilmeisesti liian hitaasti koska lauma hermostui odottamaan ja hyökkäsi saaliinsa kimppuun.
Saalis Juha heille oli.
Helppo saalis.
Ja kaunis sellainen.
Juhalla oli farkut auki kun hän kaatui olioiden alle.
Nämä eivät tienneet miten niiden pöksyjen kanssa toimitaan.
Miten ne saadaan kauniin pojan jaloista pois?
Pitääkö niitä revittää, halki ja pinoon?
Johtaja ei olisi johtajaksi noussut ellei hän tietäisi… tota noin… että jaloista…. eli siis lahkeista vetämällä paljastuu kaikki kauneus, niiden alta, nimittäin.
Johtaja siis veti molemmista farkkujen lahkeista ja niin irtosi viimeinenkin este kauniin vartalon edestä… lattialle.
Sinne johtajaolio ne viskasi.
Juha oli nyt täysin alasti.
Ja olioiden alla.
Jotka alkoivat heti nauttia saaliistaan.
Mutta hei!
Mikä se tämä sitten on?
Ne on mun kalsarit!
Valkoiset alushousut!
Nekin pitää vetää samalla tavalla pois kun farkutkin vedettiin.
Ymmärrättekö?
Ne tuoksuvat minulta koska ne ovat olleet kosketuksissa kaikkein intiimimmin minussa.
Voiko niitä syödä, kysyi vähemmän älykäs tyyppi.
Ne on kangasta kuten farkkunikin, joten ei oikeastaan.
Haistella ja maiskutella toki voi.
Heti oli heti yksi vetämässä ne jaloista pois, haistelemassa ja maistelemassa niitä.
Nyt saalis oli täysin alaston.
Ja Jumalaisen kaunis.
Mutta hei!
Onhan saaliillakin karvoja.
Tuossakin on iso musta tupsu, tuon antennin juuressa.
Antennin, joka muuten kasvaa koko ajan.
Ainakin pituutta, mutta myös paksuutta, olioiden mielestä.
Sitäkin voi maiskutella, ei, vaan sitä pitää maiskutella, ohjeistaa sen omistaja.
Ylpeä omistaja.
Sen voi ottaa suuhun ja imeskellä sitä.
Saaliin piti olla karvaton!
Meille luvattiin täysin karvaton poika.
Mutta tällähän on karvoja täälläkin, osoittaa yksi terävimmistä olioista Juha jalkojen väliä.
Sehän on mun perse, toteaa kuivasti Juha.
Sitäkin voi maistella.
Nostan vähän jalkojani ja paljastan jotakin mukavaa pojissa teille. Pyöreiden pakaroitteni välissä kun on se makoisa reikä.
Jos teillä on jonkin tapainen kieli, niin sinne sen voi työntää.
Kuinka syvälle, tiedustelee yksi innokas ja paljastaa kielensä.
Joka ei tunnu loppuvan ikinä.
Suusta työntyy kieltä, valehtelematta kilometrikaupalla. Voiko tämän työntää kokonaan sinne?
Voi, toki voi.
Ainakin yrittää voi.
Niin syvälle kun sen saat.
Innokkaita ilmenee lisääkin, sillä kaksi on ottanut tehtäväkseen imeä koko ajan kasvavaa liha antennia.
Juha on nostanut jalkansa kohti taivasta, auttaakseen kun isokielinen tekee parastaan.
Juhalta ei pääse pieru perseen nuolijalleen, vaan esiliemen tippa tupsahtaa yhden imeskelijän suuhun.
Minulle kyllä luvattiin enemmän, väittää liemen niellyt.
Se oli vasta esimakua, esilientä, lohduttaa Juha.
Sitä tulee jonkin aikaa.
Multa aikaa paljon.
Juuri ennen kuin itse päätuote muodostuu.
Kyrpä, anteeksi, antenni alkaa nykiä voimakkaammin.
Sykkivät tiiviimmin juuri ennen syöksyä.
Mutta nythän se tekee juuri kaiken tuon.
Nykii, ja sykkii, kuumenee, kovenee…
Väitti oliot ja olivat ihan oikeassa.
Juhalta tuli kuumat terveiset….
Lakananvaihtopäivänä…
Niin helppo se on kun on vilkas, jopa mielikuvitus.
No, joka tapauksessa tänä vuonna se ilmeisesti oli… kun Juhan edessä oli tuhat… ainakin lähes miljoonaa otusta… tota noin…
No, Juha ei ollut alasti, eihän nyt sentään… heti mukamas alasti.
Juhalla oli löysät farkut, niin kuin aina.
Juha halusi olla alasti…
Ne otukset olivat itse alasti.
Miten sen nyt sanoisi, ilman vaatteita kuitenkin.
Niillä oli jokin jota voisi muotoilla pääksi.
Ja vartalo… se oli karvan peitossa… tyystin tuuhean karvan peitteessä.
Niillä otuksilla.
Juha halusi näyttää kuinka sileä ja karvaton hän oli.
Esitellä kauneuttaan rumuuden edustajille.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään kun niiden otusten johtajauros selvällä, ymmärrettävällä kielellä käski Juhan näyttää enemmän itseään.
Rumilus ymmärsi katsovansa jotain todella kaunista jolla tosin oli joitakin rättejä kauneuden edessä.
Ota ne pois, käski rumilus.
Nyt heti!
Juha veti lyhythihaisen paidan pään yli paljastaen olioille kauniin rintakehänsä, karvattoman sellaisen.
Haluatteko nähdä enemmän, kysyi Juha ja oliot vastasivat yhteen ääneen että kyllä!
Juha arvasi tämän ja oli valmis avaamaan muutaman nepin pöksyistään, mutta ilmeisesti liian hitaasti koska lauma hermostui odottamaan ja hyökkäsi saaliinsa kimppuun.
Saalis Juha heille oli.
Helppo saalis.
Ja kaunis sellainen.
Juhalla oli farkut auki kun hän kaatui olioiden alle.
Nämä eivät tienneet miten niiden pöksyjen kanssa toimitaan.
Miten ne saadaan kauniin pojan jaloista pois?
Pitääkö niitä revittää, halki ja pinoon?
Johtaja ei olisi johtajaksi noussut ellei hän tietäisi… tota noin… että jaloista…. eli siis lahkeista vetämällä paljastuu kaikki kauneus, niiden alta, nimittäin.
Johtaja siis veti molemmista farkkujen lahkeista ja niin irtosi viimeinenkin este kauniin vartalon edestä… lattialle.
Sinne johtajaolio ne viskasi.
Juha oli nyt täysin alasti.
Ja olioiden alla.
Jotka alkoivat heti nauttia saaliistaan.
Mutta hei!
Mikä se tämä sitten on?
Ne on mun kalsarit!
Valkoiset alushousut!
Nekin pitää vetää samalla tavalla pois kun farkutkin vedettiin.
Ymmärrättekö?
Ne tuoksuvat minulta koska ne ovat olleet kosketuksissa kaikkein intiimimmin minussa.
Voiko niitä syödä, kysyi vähemmän älykäs tyyppi.
Ne on kangasta kuten farkkunikin, joten ei oikeastaan.
Haistella ja maiskutella toki voi.
Heti oli heti yksi vetämässä ne jaloista pois, haistelemassa ja maistelemassa niitä.
Nyt saalis oli täysin alaston.
Ja Jumalaisen kaunis.
Mutta hei!
Onhan saaliillakin karvoja.
Tuossakin on iso musta tupsu, tuon antennin juuressa.
Antennin, joka muuten kasvaa koko ajan.
Ainakin pituutta, mutta myös paksuutta, olioiden mielestä.
Sitäkin voi maiskutella, ei, vaan sitä pitää maiskutella, ohjeistaa sen omistaja.
Ylpeä omistaja.
Sen voi ottaa suuhun ja imeskellä sitä.
Saaliin piti olla karvaton!
Meille luvattiin täysin karvaton poika.
Mutta tällähän on karvoja täälläkin, osoittaa yksi terävimmistä olioista Juha jalkojen väliä.
Sehän on mun perse, toteaa kuivasti Juha.
Sitäkin voi maistella.
Nostan vähän jalkojani ja paljastan jotakin mukavaa pojissa teille. Pyöreiden pakaroitteni välissä kun on se makoisa reikä.
Jos teillä on jonkin tapainen kieli, niin sinne sen voi työntää.
Kuinka syvälle, tiedustelee yksi innokas ja paljastaa kielensä.
Joka ei tunnu loppuvan ikinä.
Suusta työntyy kieltä, valehtelematta kilometrikaupalla. Voiko tämän työntää kokonaan sinne?
Voi, toki voi.
Ainakin yrittää voi.
Niin syvälle kun sen saat.
Innokkaita ilmenee lisääkin, sillä kaksi on ottanut tehtäväkseen imeä koko ajan kasvavaa liha antennia.
Juha on nostanut jalkansa kohti taivasta, auttaakseen kun isokielinen tekee parastaan.
Juhalta ei pääse pieru perseen nuolijalleen, vaan esiliemen tippa tupsahtaa yhden imeskelijän suuhun.
Minulle kyllä luvattiin enemmän, väittää liemen niellyt.
Se oli vasta esimakua, esilientä, lohduttaa Juha.
Sitä tulee jonkin aikaa.
Multa aikaa paljon.
Juuri ennen kuin itse päätuote muodostuu.
Kyrpä, anteeksi, antenni alkaa nykiä voimakkaammin.
Sykkivät tiiviimmin juuri ennen syöksyä.
Mutta nythän se tekee juuri kaiken tuon.
Nykii, ja sykkii, kuumenee, kovenee…
Väitti oliot ja olivat ihan oikeassa.
Juhalta tuli kuumat terveiset….
Lakananvaihtopäivänä…
Niin helppo se on kun on vilkas, jopa mielikuvitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti