lupaus ja viikarit viisarin kimpussa, eli kaksi lyhyttä tarinaa

 

Juha pitää minkä lupaa!
Se asia tunnetaan poikien sisäoppilaitoksessa.
Nyt Juha oli heikkona hetkenään luvannut siemenensä jokaiselle ryhmälle kahden tunnin aikana.
Jokaiseen ryhmään kuului kolme jäsentä.
Jokaisella ryhmällä oli vähintään puoli tuntia aikaa.
Ryhmiä oli tänään vain neljä.
Juha istui tavallista hieman leveämmässä nojatuolissa, alasti.
Huoneen oven takana odotti ryhmät.
Ovi avattiin kun kello näytti tasan. Minuutteja laskettiin, kunnes viisarit oli kohdallaan ja huoneeseen oli vapaa pääsy.
Jokaisella ryhmällä oli oma tapansa hoitaa Juhan.
Joku pitää poikien kainaloista ja menee heti nuolemaan niitä. Toinen himoaa poikien nännejä, kolmas juoksee kalun kimppuun.
Puoli tuntia, siis vähintään, on aikaa.
Ensimmäinen ryhmä ei ehdi touhuta Juhan kimpussa koko sen ajan.
Juhalta kun tulee ensimmäinen satsi jo kahdenkymmenen minuutin tohinan jälkeen.
Hän ei kestää pidättää tämän kauemmin.
Juha ilmoittaa asian ryhmälle yhdellä sanalla ja se sanaa on nyt.
Silloin jokaisen ryhmän jäsen siirtyy kainaloista ja nännistä, tai missä sitten sattuu sillä hetkellä olemaan, kalun eteen, avaa suunsa ja ottaa mitä sattuu saamaan suuhunsa.

Toinen ryhmä pääsee hieman luvattua aikaisemmin nautiskelemaan Juhasta.
Innokkain hyökkää Juhan velton kalun kimppuun, josta vielä valuu edellisen ryhmän sinne valumaan jättämää paksua lientä.
Juhan märkä kainalo saa jälleen kostean kielen kimppuunsa ja nännit hampaan.
Pitäisikö Juhan huolestua, tuleeko häneltä näin pian toinen siemensyöksy?
Se riippuu käsittelijästä.
Ei toki kokonaan.
Juha vaan pystyy tuottamaan paksua valkoista poikamehua joutuisasti.
Tähän satsiin jouduttiin kuitenkin käyttämään aikaa n. 40. minuuttia, kunnes Juha kuiskasi että nyt taitaa tulla.
Sillä siunaamalla hetkellä kolme raavasta nuorta miestä pitivät huolen siitä että suut jokaisella oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Ja niin näidenkin urhojen mielihalu toteutui, eli saivat nieltäväkseen  Juhan makoiset mehut.

Kolmas ryhmä olikin sitten tuttu Juhalle, siinä kun oli hänen parhaat ystävänsä Miksu, Jari sekä Ville.
Nämä tunsivat Juhan ja Juhan vartalon kaikki aukot ja karvat.
He osasivat käsitellä alastonta Juhaa niin että kolmas laukaus olisi heille helppo nakki.
Aikaa kuitenkin oli vain tuo vajaa puolituntia.
Tai jos oikein tarkkoja ollaan, ja miksei oltaisi, Juha oli luvannut kaikille kolmelle ryhmälle, jokaiselle niistä, spermasuihkeen, ajasta ei välttämättä puhuttu siinä vaiheessa mitään.
Ja tämän lupauksen nämä kolme tulisi lunastamaan.
Tällä ryhmällä oli eri tekniikka kuin muilla.
Tämä ryhmä tarjosi munaa myös Juhalle.
Aivan aluksi tämän ryhmän edustajat riisuivat itsensä aivan yhtä alastomaksi kun Juha.
Miska tarjosi seisovan kyrpänsä Juhalle imettäväksi,  Jari alkoi alastomana nuoleskella Juhan arkaa nänniä.
Ville aikoi nuoleskella Juhan peräreikää, mutta ei kielellä, vaan kyrvällään.
Villellä oli ryhmän pienin kalu, näin väitetään, ja siksi hänen piti aloittaa Juhan panemisen.
Aikansa ähkittyään, eli pallit tyhjennettyä, Ville nousi ylös ja antoi paikkansa Jarille.
Miska veti oman mulkkunsa Juhan suusta, vaikka väkisin, jos pakko oli, mutta kun ei ollut, ja antoi paikkansa Jarille. Joka lupaa kysymättä työnsi sen saman mulkun Juhan suuhun mikä juuri oli lerpahtanut tämän perseessä.
Ville samaan aikaan puski oman kalunsa Juhan toiseen aukkoon, Miskan imeskellessä kyseisen henkilön paljon tänä iltana kokenutta kyrpää.
Aikansa kutakin; Ville tyhjensi omansa Juhan peräsuoleen ja antoi kuninkaalle mitä kuninkaalle kuuluu; Miska oli tämän ryhmän johtaja, eli kuningas ja kuninkaalla oli joukon suurin elin.
Tälle siis kuuluu antaa viimeiseksi saalille mitä saalis kaipaa!
Saalis oli Juha ja Juha kaipasi isoa kyrpää perseeseen, ja juuri nyt!
Ja sen hän tulisi saamaan.
Miskan isoa laatutavaraa.
Hitaasti mutta varmasti Miska lykkäsi paksun märän mulkkunsa syvälle Juhan avoimeen ja makoiseen peräreikään.
Joka oma vehje pikkuhiljaa heräsi horroksestaan.
Ville ja Jari olivat ottaneet vuorotyön; vuorollaan he imeskelivät Juhan melaa ja niin siitä saatiin taas toimintakykyinen leikkikalu.
Tosin ei lapsille vaan aikuisten lelu.
Miska tyhjensi vihdoin oman pallinsa Juhan aukkoon ja siirtyi iloisen porukan jatkoksi.
Toisin sanoen imeskelemään Juhan munaa ja odottamaan illan luvattua kolmatta pehmeää laukausta.
Ja tulihan se.
Aikaa ei kukaan enää laskenut, pimeää kuitenkin jo oli kun Miska keksi ajatuksen jossa hän ja Juha voisivat alkaa pakastamaan omaa spermaa pahan päivän varalle.
Miltä se pakastettuna maistuisi?

viikarit viisarin kimpussa

Veijarit ihastelivat aluksi makaavan nuorukaisen takapuolta, joka lähes näkyi paljaana, sillä nukkuvalla oli jalassaan löysät farkut jotka oli valunut alemmaksi mitä farkkujen valmistaja oli markkeerannut.
Sikeäuninen ei herännyt vaikka poikaviikarit kutitti paljasta ihoa heinäsiveltimellä.
Ville, se villimpi epeli, pani hihittäen heinäkorren sisälle housuihin tavoittaen makaavan peräpeilin reikää, ehkä?
Kalle, tämän kaveri, halusi nähdä nuorukaisen, jonka nimi oli Johnny, kasvot ja niin yhdessä tuumin käännettiin nukkujan toisin päin.
Poikien hihitys sen kuin voimistui kun he näkivät Johnnyn etumuksen.
Se kun oli aivan märkä!
Johnnylta oli päässyt joko unessa tai ihan muuten vain kuset pöksyihin, niin juopunut tämä oli.
Ville uskalsi siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi panna sormensa märänpään kohtaan etumukseen.
Kalle vuorostaan oli huomannut että makaajan sepalusaukko oli ilmeisen auki, vain yhden napin voimalla enää suljettu.
Mitäs jos vedetään sen märkä mulkku sieltä esiin, virnisti Kalle.
Ja toiminnan poikana Ville ei vastustanut ehdotusta, mutta päätti, että idean isä saisi tehdä sen.
No, Kalle ei halunnut olla se joka piiriä pettää, joten hän avasi sepalusaukon kokonaan ja työnsi sormensa siitä sisälle.
Löysi sieltä ison mutta märän kalun ja veti sen kolostaan  esille.
Mitäs jos runkataan pojalta mehut pois happamasta, ehdotti Ville?
Niin vuoroteltiin.
Kun Villen käsi väsyi niin Kallen käsi oli valmiina.
Ja toisin päin.
Heti heidän käsissään kalu jäykistyi, olivat omilla pienillä kikkeleillään harjoitelleet.
Paljonkin.
Eikä kovin kauan kun valkoista poikakermaa alkoi pursua mustanpunaisesta mulkusta.
Maahan asti, sillä runkattava makasi penkin kyljessä josta paksua mehua alkulennon jälkeen valu solkenaan.
Viimeiseen tippaan asti pojat jaksoivat murjota aran tuntuista vehjettä.
Jonka jälkeen he yhdessä tuumin kiltisti panivat leikkikalun takaisin sinne mistä olivat sen ottaneet.
Näinhän äiti oli heitä opastanut.
Kaikki leikkikalut takaisin kaappiin sen jälkeen kun leikit on leikitty.

Juuri sopivasti kun kalu oli saatu takaisin niin pojat näkivät hahmon lähestyvän penkkiä.
He katsoivat sopivasti ajan koittaneen ja heitä uusiin seikkailuun kutsuvan.
Toisin sanoen, karkuun!