alfred

 

Ensi kertaa Suomessa lomailevaa virkapukuista, iäkästä turistia, Saksalaista eläkkeellä ollutta upseeria, jännitti hieman. Hän oli löytänyt poikien sisäoppilaitoksen campuksen alueen, mitä hän oli etsinyt jo jonkin aikaa.
No,  itse aluehan ei järin tenhoava ollut, ei se miestä paikalle innostanut, vaan tieto, tai huhu maailmalla, että siellä niitä on!
Alastomia, nuoria, kauniita Suomalaisia poikia!
Niitä 80 ikävuotta juuri täyttänyt  mies oli tullut vilkuilemaan.
Hän käveli, ja käveli, ja käveli… kunnes väsyi.
Istahti penkkiin jonka sopivasti tuli paikalle, vai olisikohan ollut paikalla jo tuhansia vuosia?
Torkahti, vaikka ei itse sitä tulisi milloinkaan myöntämään.
Viereen istahti nuorukainen, ja hän oli kuin olikin alasti.
Kyllä Adolf, se oli turistin nimi, oli havainnut liikehdintä vähän aikaisemminkin penkillä torkkuessaan.
Harmaa hahmo selkiintyi lähestyessään tosi kauniin  muotoiseksi nuoreksi mieheksi, lähinnä kai pojan vartaloksi.
Jolla heilui ihan miehen mittainen elin jalkojen välissä.
Moi, sanoi Juha, joka oli alastoman nuorukaisen nimi.
Ei sentään uhonnut natsi- tervehdyksellä vaikka vieraalla Saksalainen upseeriasu olikin.
Tämän jälkeen pienimuotoinen keskustelu käytiin Saksan kielellä, sillä eihän kunnon Saksalainen puhu muita kieliä, ei ainakaan Suomea.
Olen tässä kohtaa joutunut Suomentamaan sujuvalla Saksan kielen taidollani seuraavan keskustelun:
“ Pidätkö minusta, tiedusteli Juha?
Adolf ei saanut sanaa suustaan, mikä on suomentajan kannalta hyvä asia.
Mikä lie Saksalaiseen tullut, ei ollut itse asiassa mikään vaikeaa arvattava.
Onko noin kauniita poikia olemassakaan, sai Adolf vihdoin sanotuksi?
Onhan meitä Suomessa. Jos et ole varma olemassa olostani niin koske minua. Olen lihaa ja verta, hymyillen vastasi Juha.
Nipistä nännejäni. Saksalaiseen tapaan oikeaa nänniä, ainakin näin aluksi.
Katso, olen aito mies, mulla alkaa seisoa, haista kainalokarvojani, ellet usko.
Enkö tuoksukin mieheltä?
Jos miehen tuoksuja haluat, jatkoi Juha nousten penkiltä ylös, niin tässä;
Juha siirtyi Adolfin vierustaan selin, pyllisti tämän isohkon tuulenhalkaisijan eteen, avasi peräreikänsä käsillään ja sanoi, että maista niin viimeistään uskot että olen se kaunis Suomalainen poika minkä näit tulevan luoksesi.
Alfredilla oli suuri nenä mutta kieli oli vielä pitempi.
Juha sai tuntea sen eturauhasessa asti.
No, maistunko hyvältä?
Alfred pystyi vain nyökkäämään.
Katso, minkä sait aikaiseksi, muotoili sanottavansa Juha ja käänsi itsensä kasvot Alfredin päin.
Kyrpä kovana kuin eilisen päivän ruisleipä.
Haluatko ottaa tällaisen kauniin Suomalaisen pojan jäykkä kyrpä suuhun?
Ei muuta vastausta kun se, että se makea kyrpä oli jo suussa.
Se luiskahti Saksalaiseen isoon suuaukkoon kuin leipää vaan.
Leivältä se ei kuitenkaan maistunut.
Mistä muka näin hyvänmakuista leipää saa?
Saksalaisella oli ison nenän sekä kielen lisäksi niin suuri suu että Juhan pallitkin mahtui sinne eikä tiukkaakaan tehnyt.
Sellainen toimenpide nopeutti Juhalta siemensyöksyn mikä ei aina ole hyvä asia.
Yleensä imeskelijä kuvittelee saavansa imeä kauniin pojan jäykkää elintä tunteja, ellei nyt ihan päiviä.
Mitä ottaa koko koneenhuoneen kitaansa.
Sitä saa mitä tilaa, tässä tapauksessa suu täyteen nuoren miehen tuoretta spermaa.
Ja todistusaineistoa että kauniita Suomalaisia alastomia poikia löytyy jotka luovuttavat runsaasti korkeatasoista spermaa, esimerkiksi suuhun.
Tosin tämä nimenomainen todistusaine sulaa, oli sitä ottanut mihin tahansa, ennen kun pappi on aamenensa lausunut.
Ainakin Alfredin suu kuivui saman tien hänen nielaistuaan kaiken mitä oli Juhalta saanut.

Juhan selkä vaan hälveni horisontin taa kun Alfred Saksan maahan lähti edelleen epävarmana siitä että onko niitä alastomia kauniita Suomalaisia poikia oikeasti olemassa…