mopopoikakorjaamo

 

- Mennäänkö korjaamolle?
- Joo! Mun “mopo” ainakin kaipaa “korjaamista.”
- Eiköhän meidän “kaikkien mopot kaipaa säätelyä,” naureskelivat muut ja starttasivat moponsa.
Ja niin kaikki kymmenkunta mopopoikaa päätti rahdata itsensä mopokorjaamolle, joka oli tarpeeksi likellä poikien jokailtaista kokoontumis-  ja hengailupaikkaa.
Mopokorjaamo oli itse asiassa Rakun tavallinen autotalli missä tämä nelikymppinen partaveikko piti pientä “korjaamoa” koska autoa tällä ei ollut.
Ei ole koskaan ollutkaan autoa, muuta kun omakotitaloon rakennettu autotalli.
Talo oli aikanaan peritty vanhemmilta jolla auto oli aina ollut se ykkösasia.
Ainakin isälleen.
Vallu johdatti mopopoikaporukkaa Rakun pihalle jonka autotalli oli aina auki, jos tämä vain oli ryyppyreissultaan palannut, eli löytänyt kotiinsa.
Raku tunsi kaikki pojat ja siten tiesi mitä kunkin “mopo” oli vailla ja kaipasi mitä muutoksia “mopoonsa“.
Autotallin oli auki joten pojat tiesivät äijän olevan kotona ja tallissa odottamassa heitä.
Mopot pysähtyivät pihalle ja ensimmäisenä Vallu ohjasi pomonsa sisälle talliin.
Hän moikkasi sisällä ollutta ukkoa, sammutti moponsa, jäi istumaan sen satulaan, nojautui taaksepäin ja odotti mitä siitä seuraisi.
Raku käsitti johdannon, polvistui Vallun eteen, avasi tämän sepaluksen, pani rasvaisen kätensä mopopojan etumuksen sisäpuolelle, kaivoi sieltä esiin kikkelin pusseineen.
Tiedätte ihan varmaan millaiselta mopopojan kikkeli tuoksuu oltuaan tiukoissa farkuissa alushousuineen tuntikausia, mopon nahkasatulassa ja pesemättä vielä useamman tunnin, ellei peräti päiväkausia?
No, joka tapauksessa sellaisen Raku otti suuhunsa, ja ihan mielellään ottikin.
Suussa sulavaksi se kikkeli osoittautuikin sillä Rakun suussa se heltyi kohtalaisen nopeasti, tosin sitä ennen se sylkäisi aikamoisen mällin miehen leipäläpeen.
Onnistunut “mopohuolto” kaiken kaikkiaan.
Seuraavaksi Vilu ajoi mopollaan autotalliin.
Hänenkin “moponsa” huolto oli Rakulle tuttua kauraa.
Vilu tukeutui  pitkän mallisessa moposatulassaan eteenpäin, kädet tukevasti ohjaustangossa, nosti pyllynsä samalla kun aukaisi housunnappejaan, veti farkut niin alas kun siinä asennossa oli mahdollista, paljastaen pakaransa ja nojautui takaisin lähtöasentoon, eli kädet pitkin ohjaustankoa.
Raku oli hänen moponsa takana, laskeutui kohti tarjottua persettä.
Vilun peräaukko aukeni pyllistysasennossa joten Rakulla oli suhteellisen helppoa työntää pitkän kielensä sinne.
Vilu oli huolehtinut että paljastaessaan pyllynsä oli samalla ottanut kikkelinsä palleineen ulos.
Rakun karkea kieli kun vaelteli peräsuolistossa, hinkkasi poika kikkeliään moponsa nahkaisessa satulassa.
Raku kyllä tunsi kielessään milloin pojalta mälli poikineen työntyi, eli syöksyi ulos kovasta kikkelistä mopon satulaan.
Ja kaverit kun ovat ihmetelleet Vilun mopon satulaa, kun se on aina niin hyvännäköinen ja kiiltävä, kuin uusi!
Nytkin Vilu laukauksensa aikaansaannokset levitti  moponsa mustaan nahkaistuimeen.
Lähes kaikkien muiden “mopot” piti huoltaa ottamalla jäykän ja kovan osan ulos ja imeä se kuiviin.
Hallin ovet suljettiin kun loppuseurue poikia astui korjaamolle kikkelit esillä.
Autotallin ominaishajuihin, kuten moottoriöljyyn, rasvaan sekä bensiiniin sekoittui poikien ominaistuoksut, kuten testosteronin, nuorten poikien hien, pierun ja voimakkaan sperman tuoksut.
Spermaa olikin joka paikassa.
Tällä sitä taas eläisikin muutaman päivän, miettii Raku poikien häipyessä omille teilleen mopoillaan.