Ari ja Jari, parikymppiset veijarit kämpivät yhdessä vietetystä makuu alustaltaan....väsyneinä! Jari on kyllä mielestään nukkunut kohtalaisen hyvin, mutta Ari valitti, kuten aina kun ovat yhdessä viettäneet yhteisen yön samassa sängyssä ja siitä aamulla heränneet, nukkuneensa huonosti. Hän väitti aamukahvipöydässä kivenkovaan huutaneensa Jarille keskeytyssanan josta sovittiin mutta Jari sen kuin oli jatkanut vaan. Sovitusta asiasta pitäisi pitää kiinni, vaikka kuinka nauttisi eikä raaskisi keskeyttää.
Jari oli äimänkäkenä! Mistä tuo puhuu?
Etkö muka muista? Kuinka illalla kapakasta välttämättä halusit Sepon, koulukaverini, mukaan meille viettämään yhteistä iltaa, kuten sinä sitä kutsuit.
Seppo! Kuka ihmeen Seppo?
Älä vaan sano, ettet muista poikaa, jonka tapasimme baarissa. Mihin ihastuit heti ja kun sait tietää että tunnen hänet koulu ajasta, niin halusit mennä samaan pöytään, vaikka Sepolla oli kavereita pöytä täynnä. Tiesin Seposta kaikenlaista, enkä ollut halukas tutustuttaa sinut hänelle, yhtä villille kundille. Sinä siinä vaiheessa mistään välittämään ja siten olimme kohta samassa pöydässä Sepon kavereiden kanssa,jotka kohta siitä lähtivät johonkin kotibileisiin, minne Seponkin oli määrä lähteä. Sinä sait hänet luopumaan siitä lupaamalla persettäsi hänelle! Etkö muista?
Ei Jari tunnustanut muistavansa kuinka he sitten kolmisin tulivat kämpille, riisuivat ja menivät leveälle sängylle. Ari myöntyi luovuttamaan ystävänsä persettä koulukaverilleen sillä perusteella että lopettavat kun hän huutaa päivämäärän, joka tulisi olemaan huominen, eli kaksikymmentäseitsemäs kuudetta kaksituhattakahdeksan!
Seppo oli äheltänyt jo pitemmän aikaa Jarin tiukassa perse otteessa Arin istuessa viereisessä noja tuolissa kunnes alkoi huutaa tuon nimetyn päivämäärän. Kun se ei tehnyt ahertajin minkäänlaista vaikutusta hän huusi kovemmalla äänellä. Kolmas huuto väritti Arin kasvot tulipunaisiksi, ja kun ahertajat eivät täysin kuuroja olleet sai kolmas huuto poikien huomion sen verran että Jari sopersi jotain sellaista että odota nyt rauhassa, lupaan antaa sulle mutta jälkiliukkaalla, antaa nyt luokkakaverinsa hoitaa eka hommat....
Jarin ilme ei muuttunut vaan se kertoi edelleen olevansa poissa kaikesta. kunnes ilmeni että Ari oli taas nähnyt unta...
Tästä rentoutuneena pojat painuivat takaisin makukamariin ja nyt sai Ari mitä Jari oli unessa luvannut. Se Jarin herkkureikä kun on aina tavallaan jälkilikuas. Hänen kanaalissaan kun käy suhina jatkuvasti, että kuivana sen on vaikeaa pysyä..
Jari oli äimänkäkenä! Mistä tuo puhuu?
Etkö muka muista? Kuinka illalla kapakasta välttämättä halusit Sepon, koulukaverini, mukaan meille viettämään yhteistä iltaa, kuten sinä sitä kutsuit.
Seppo! Kuka ihmeen Seppo?
Älä vaan sano, ettet muista poikaa, jonka tapasimme baarissa. Mihin ihastuit heti ja kun sait tietää että tunnen hänet koulu ajasta, niin halusit mennä samaan pöytään, vaikka Sepolla oli kavereita pöytä täynnä. Tiesin Seposta kaikenlaista, enkä ollut halukas tutustuttaa sinut hänelle, yhtä villille kundille. Sinä siinä vaiheessa mistään välittämään ja siten olimme kohta samassa pöydässä Sepon kavereiden kanssa,jotka kohta siitä lähtivät johonkin kotibileisiin, minne Seponkin oli määrä lähteä. Sinä sait hänet luopumaan siitä lupaamalla persettäsi hänelle! Etkö muista?
Ei Jari tunnustanut muistavansa kuinka he sitten kolmisin tulivat kämpille, riisuivat ja menivät leveälle sängylle. Ari myöntyi luovuttamaan ystävänsä persettä koulukaverilleen sillä perusteella että lopettavat kun hän huutaa päivämäärän, joka tulisi olemaan huominen, eli kaksikymmentäseitsemäs kuudetta kaksituhattakahdeksan!
Seppo oli äheltänyt jo pitemmän aikaa Jarin tiukassa perse otteessa Arin istuessa viereisessä noja tuolissa kunnes alkoi huutaa tuon nimetyn päivämäärän. Kun se ei tehnyt ahertajin minkäänlaista vaikutusta hän huusi kovemmalla äänellä. Kolmas huuto väritti Arin kasvot tulipunaisiksi, ja kun ahertajat eivät täysin kuuroja olleet sai kolmas huuto poikien huomion sen verran että Jari sopersi jotain sellaista että odota nyt rauhassa, lupaan antaa sulle mutta jälkiliukkaalla, antaa nyt luokkakaverinsa hoitaa eka hommat....
Jarin ilme ei muuttunut vaan se kertoi edelleen olevansa poissa kaikesta. kunnes ilmeni että Ari oli taas nähnyt unta...
Tästä rentoutuneena pojat painuivat takaisin makukamariin ja nyt sai Ari mitä Jari oli unessa luvannut. Se Jarin herkkureikä kun on aina tavallaan jälkilikuas. Hänen kanaalissaan kun käy suhina jatkuvasti, että kuivana sen on vaikeaa pysyä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti