Psykologi, koulukuraattori Uuno Urpo Orpo, 50 taaperteli kohti toista työpaikkaansa, kaupungin suurimman ammattikoulun toimistotilaa koulupihan läpi, jossa pojat ja muutama tyttö tupakoivat välitunnilla. Hän keskittyi seuraamaan yhtä tiettyä poikaa, joka oli vaalea 18 ikäinen Kari, yksi tupakoivista, koska hänellä oli seuraava keskusteluhetki nimenomaan hänen kanssaan. Siksi hän viittoili poikaa seuraamaan häntä sisälle koulun käytävän läpi kohti toimistoaan.
Siinä he kaksi, 168 cm pätkä sekä lähes 190 pitkä, kävelivät, ei käsikädessä, vaan nuorempi ja pitempi seuraten pätkää, vanhempaa miestä.
Herra Orpo, joksi hänet piti kutsua, ainakin oppilaiden keskuudessa, avasi lukitun toimiston ovensa ja päästi oppilaan sisälle.
Orpo ei voinut olla vilkuilematta hänen ohitseen kulkevan nuorukaisen keinuvaa takapuolta. Karilla kun oli taas ne erittäin tiukat, vartalonmukaiset siniset haalistuneet farkut jalassaan.
Nielaisten irti päässeen kuolansa Uuno Urpo Orpo ohjasi potilaansa tuoliin pöytänsä viereen ja istahti itse sitä pöytää vastapäätä. Avasi salkkunsa, samoin tietokoneensa ja vielä ylimmän pöytälaatikon, ottaen sieltä ilmeisesti Karia koskevia papereita, vaikka samat tiedot olivat nykyaikaisesti tallella tietokoneen sisällä. Mies ei ilmeisesti luottanut täydellisesti nykyajan vempaimiin, tai mitähän erikoista mahtoi sisältää ne paperit mitä ei sisältynyt tietokoneen tietokantaan. Paperit kun kulkivat hänen mukanaan kaikkialle, mitä ei tehnyt tietokone. Vain hän saattoi lukea omia muistinpanojaan, tietokonetta saattoi joku muukin kurkistaa. Toisin sanoen kysymykseen, luottiko hän koneisiin niin vastaus on ilmeinen ei!
Uuno vilkuili niitä papereita mitä myös Kari mielellään tekisi. Ne kun sisältävät erittäin mielenkiintoisia analyyseja potilaastaan.
Kuten sen analyysin miten Kari kulloinkin istuu tuolissaan Uunoa vastapäätä.
Viimeksi viikko sitten paperin mukaan Kari oli istunut kuten myös nyt jalat erittäin leveällä ja poikien luonnollinen pullistus etumuksessa oli kuten nytkin havaittu erittäin selvästi. Siitä psykologi oli analysoinut tulokseksi että Karilla täytyi olla iso. Ja että poika oli erittäin aktiivinen mitä seisomiseen tulee! Seksuaalisesti aktiivinen, kuten hänen papereissa lukee!
Uuno hajamielisyyden puuskassaan, mitä hänelle tulee usein, jäi tuijottamaan sitä pullistusta Karin housun etumuksessa. Aivan kuin se tuijotuksen voimasta kasvaisi, miettii psykologi. Hän miettii edelleen mitä sieltä mahtaisi löytyä. Minkänlainen se mahtaisi olla? Kuinka suuri ja kaikkea vastaavaa ja mielenkiintoista.
Uuno ihan silmissä näki kuinka se kohosi sieltä piilostaan ulos, kuinka se kasvoi ja kasvoi kunnes oli koko komeudessaan housuista ulkona ja vapaana kasvoi huippuunsa.
Kari auttoi sitä avaamalla housujensa sepaluksen kokonaan paljastaen häpykarvansa samalla. Hän veti nopeasti farkut nilkkoihinsa vetäytyen sen jälkeen taaksepäin istumaan tuoliinsa. Kaikki tärkeimmät kun on nyt paljastettu hän voi sulkea silmänsä. Kaikki on valjastettu, nyt se loppu riippuisi psykologista.
Paljaistaisiko Uuno Karille tämän jälkeen ne häntä koskevat salaiset paperit?
Siinä he kaksi, 168 cm pätkä sekä lähes 190 pitkä, kävelivät, ei käsikädessä, vaan nuorempi ja pitempi seuraten pätkää, vanhempaa miestä.
Herra Orpo, joksi hänet piti kutsua, ainakin oppilaiden keskuudessa, avasi lukitun toimiston ovensa ja päästi oppilaan sisälle.
Orpo ei voinut olla vilkuilematta hänen ohitseen kulkevan nuorukaisen keinuvaa takapuolta. Karilla kun oli taas ne erittäin tiukat, vartalonmukaiset siniset haalistuneet farkut jalassaan.
Nielaisten irti päässeen kuolansa Uuno Urpo Orpo ohjasi potilaansa tuoliin pöytänsä viereen ja istahti itse sitä pöytää vastapäätä. Avasi salkkunsa, samoin tietokoneensa ja vielä ylimmän pöytälaatikon, ottaen sieltä ilmeisesti Karia koskevia papereita, vaikka samat tiedot olivat nykyaikaisesti tallella tietokoneen sisällä. Mies ei ilmeisesti luottanut täydellisesti nykyajan vempaimiin, tai mitähän erikoista mahtoi sisältää ne paperit mitä ei sisältynyt tietokoneen tietokantaan. Paperit kun kulkivat hänen mukanaan kaikkialle, mitä ei tehnyt tietokone. Vain hän saattoi lukea omia muistinpanojaan, tietokonetta saattoi joku muukin kurkistaa. Toisin sanoen kysymykseen, luottiko hän koneisiin niin vastaus on ilmeinen ei!
Uuno vilkuili niitä papereita mitä myös Kari mielellään tekisi. Ne kun sisältävät erittäin mielenkiintoisia analyyseja potilaastaan.
Kuten sen analyysin miten Kari kulloinkin istuu tuolissaan Uunoa vastapäätä.
Viimeksi viikko sitten paperin mukaan Kari oli istunut kuten myös nyt jalat erittäin leveällä ja poikien luonnollinen pullistus etumuksessa oli kuten nytkin havaittu erittäin selvästi. Siitä psykologi oli analysoinut tulokseksi että Karilla täytyi olla iso. Ja että poika oli erittäin aktiivinen mitä seisomiseen tulee! Seksuaalisesti aktiivinen, kuten hänen papereissa lukee!
Uuno hajamielisyyden puuskassaan, mitä hänelle tulee usein, jäi tuijottamaan sitä pullistusta Karin housun etumuksessa. Aivan kuin se tuijotuksen voimasta kasvaisi, miettii psykologi. Hän miettii edelleen mitä sieltä mahtaisi löytyä. Minkänlainen se mahtaisi olla? Kuinka suuri ja kaikkea vastaavaa ja mielenkiintoista.
Uuno ihan silmissä näki kuinka se kohosi sieltä piilostaan ulos, kuinka se kasvoi ja kasvoi kunnes oli koko komeudessaan housuista ulkona ja vapaana kasvoi huippuunsa.
Kari auttoi sitä avaamalla housujensa sepaluksen kokonaan paljastaen häpykarvansa samalla. Hän veti nopeasti farkut nilkkoihinsa vetäytyen sen jälkeen taaksepäin istumaan tuoliinsa. Kaikki tärkeimmät kun on nyt paljastettu hän voi sulkea silmänsä. Kaikki on valjastettu, nyt se loppu riippuisi psykologista.
Paljaistaisiko Uuno Karille tämän jälkeen ne häntä koskevat salaiset paperit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti