Juhan ilta oli taas kerran venynyt kapakassa hieman pitkälle, vaikka hän ei paljon ollut ryypiskellyt, eikä halunnut porukan mukana jatkoille vaan oli yksin matkalla kämppäänsä kun vastaan hoiperteli nelihenkinen poikaporukka.
Kohtaaminen tulisi olemaan väistämätön vaikka Juha olisi väistöliikkeen mielellään tehnyt.
Pojat olivat tullut esiin kulman takaa, yllättäen hänet, vaikkakin äänet olivat saavuttaneet Juhan jo hieman aikaisemmin.
Varhaisessa teini-iässä olleet pojat osoittivat oitis kaunista Juhaa, toivoen näin illan onnen muuttuvan ja osoittavan heille hieman suosiotaan.
Jesse niminen nuorukainen, jota ei oma äitikään voi sanoa kauniiksi valehtelematta, pyysi tupakka, ja kun Juhalla ei ollut antaa sitä, niin Viiriksi kutsuttu sanoi, että anna persettä sitten!
Viiri saattoi hieman muistuttaa isäänsä, jos nimittäin hänen isänsä oli kalju, räkänokkainen ja nenässä mustan puhuva koru.
Mikään kaunis näky ei siis hänkään.
Noin kaunis poika on ihan varmasti tottunut antamaan persettä, viittasi vuorostaan Henkka, jonka isä saattoi olla tämän seudun rumin mies.
Porukan kaunein, Olli, ei sitten ehtinytkään sanoa mitään kun Juhaa vietiin nurkan taakse, lähistöllä olleeseen pihaan.
Ei ihan sentään saunan taakse ammuttavaksi.
Toivottavasti ei!
Juhalla oli kauniin vihreät farkut jalassaan, ihan samanlaisissa kun hänen suosikki twitteristi ja tv-juontaja Niku Hooli usein pukeutuu, siis erittäin tiukat farkut jalassaan kun kahden “miehen” voimin hänet raahattiin kulman pihalle missä oli kesäillasta huolimatta hieman hämärää.
Toiset kaksi heidän perässään kopeloivat Juhan takamusta ja kiusoittelivat, että anna, anna!
Jopa hiljainen Olli oli saanut suunsa auki ja toisti toiveensa, että anna, anna!
Ja kourii Juhan persettä siinä kun muutkin.
Juha sanavalmiina ja poikien nuoruudesta rohkaistuneena, sillä melkein lapsiahan nuo tuntuivat olevan, rauhoitti heitä lausumalla ihan rauhallisella äänellä, että odottakaa nyt vähän, jotta saan vyöni auki!
Pojat jäivät reikä auki, se näkyvämpi reikä, eli siis suu.
He eivät osanneet odottaa mitään tällaista ahtaalle ajetusta ns. uhrista.
Edelleen leipäluukku auki pojat silmät sirrillään katselivat kun heidän soma saalinsa ihan rauhallisen tyyliinsä avasi farkkujensa vyösoljen, ja saadessaan sen auki, vetäisi sepalusaukon auki sekä ehtii vielä vetäistä housunsa kintuilleen ennen kuin Jesse sai huulien välistä sanotuksi, että hej, hej, ei se näin pitänyt mennä!
“ Tätähän te halusitte, eikö vaan?” kysyi Juha ja käänsi itsensä selin poikiin nähden, väänsi selkänsä hieman kaarelle pyllistäen näille ja avasi tuhkaluukkunsa heille.
“Mutta” painosti hän poikia samalla “olen ehkä liian kuiva noin isoille ruuveille, joten teidän on rasvattava minut”.
“Rasvattava? Millä?” kysyi änkyttäen Viiri.
“Voi, voi, pojat! Parhaiten se onnistuu syljellä! Nuolkaa ja imeskelkää reikääni kielellä ja huulilla! Sillä se onnistuu parhaiten” opasti Juha innokkaasti.
Pojat katselivat toisiaan ja olivat yhtä suurta kysymysmerkkiä.
Kuka saisi kunnia syödä ensimmäisenä Juhan kaunista mutta ah niin likaisen näköistä persereikää?
Ei tullut poikien mieleen hetkeksikään etteivätkö tekisi sitä!
Oli se sen verran erikoinen pyyntö.
Tai johtuiko se sittenkin siitä, etteivät pojat tunteneen omikseen ajattelun?
Älykkyydestä puhumattakaan!
Ollin omalla pienellä kerrostalon takapihalla kun oltiin niin hänet laitettiin koekaniiniksi.
Juha nojaili kerrostalon tiiliseinää vasten housut kintuissa kun Olli polvillaan hyväili hänen takamustaan, kavereiden ympäröimänä, jotka kannustivat Ollia avaamaan “uhrinsa” sisimmän.
Eli siis tutkivan Juhan peräreikää ensin käsillään levittämällä pakarat erikseen ja sitten avaamalla reiän pyöreäksi kuin tunnelin aukon, kuten kaverit ohjeistivat kun Olli tyhmempänä mutta kauneimpana kysyi että miten?
Olli teki näin; avasi käsillään pakarapuolikkaat erikseen ja levitti sen jälkeen somat, pyöreät valkoiset posket niin leveäksi kun sai, ja kas tapahtui niin kuin oli luvattu, siinä pakaroiden keskellä piilossa ollut reikä aukeni.
Ja se aukeni lisää kun oikein revittiin porukalla posket erilleen.
Värikin muuttui, totesi Henkka, ja aivan oikeassa oli, sillä mustan aukon väri muuntui kiiltävän punaiseksi, ainakin mitä sen pohjaan ja seinämiin tuli.
Tuonneko pitäisi työntyä?
Tämän kysymyksen esitti Jesse.
Niin pitäisi, mutta ensin sen piti saada märäksi, vastasi porukan pomo, Henkka.
Ja sen tehtävän luovutamme mielellämme sinulle, jatkoi Henkka osoittaen sanansa Ollille.
Se on luottamustehtävä, pönkitti Jesse pomoaan ja kannusti Ollia.
Juha hymyili nojatessaan kylmää tiiliseinää vasten vihreät housut kalsareineen kintuissa.
Ihan vain muutama ötökkä alkoi pyöriä hänen ympärillään, tavoittaen samaa kuin kohta Ollikin.
Joka oli aina ollut porukan yllytyshullu, aivan peruskoulusta saakka tähän ammattikouluaikoihin asti.
Olli tutki keskikesän yön valoisuudessa lämmintä, jos ei peräti kuumaa reikää polvillaan, ja tarkasti katsastaakin, ennen kuin toisten poikien yllytyksestä pani yhden sormen sisälle ennen kuin hyttynen ehtii sinne pilaamaan tunnelmaa.
Pane nyt jo kielesi sinne, ei meillä ole koko yötä aikaa käskee malttamattomana Henkka, heidän epävirallinen pomonsa.
Eikä Olli olisi Olli ellei hän yllytettynä tekisi kavereidensa toiveiden mukaisesti.
Hän sulki silmänsä ja antoi mennä.
Miltä maistuu, miltä se maistuu, malttamattomana muut pojat tiedustelevat.
Olli oli tosiaan uskaltanut kielensä työntää Juhan perähuulien välistä, aluksi vain vähän, mutta siitä mausta rohkaistuneena yhä enemmän ja syvemmälle tunneliin.
Mmm, hyvältä, oli selkeä vastaus, kunhan hän oli vetänyt kielensä ulos reiästä, hetkeksi vain, mutta kuitenkin.
Hän oli nimittäin työntänyt sen takaisin heti vastauksen annettuaan.
No, nyt tehdään niin, että Olli saa pienempänä ensin panna “vankiamme” jakeli Henkka määräyksiään.
Hänellä kun on pienin kalu, lisäsi Henkka minkä täydennyksen ei Olli välttämättä olisi halunnut kuulla.
Olli, ehkä jopa pikkasen loukkaantuneena, nousi polviltaan, avasi housunsa sen verran että sai sen pieneksi määritellyn kalunsa esiin. Oli ehkä parempikin, että Juha ei sitä nähnyt, hän olisi voinut kuolla nauruun ennen yhtäkään illan panoa.
Ollille oli Luoja antanut hyvän ulkonäön mutta unohtanut kaikki sentit kun oli luonut sen lemmenkepin hänelle.
Nimittäin jäykkänäkin se kaipasi katselemiseen suurennuslasin, ellei peräti kiikarin, jos sen halusi nähdä vähääkin kauempana.
Sillä oli Ollin kuitenkin pärjättävä.
Saattoi Juha arvuutella sitäkin kumpi hänessä hääräsi, inisevä hyttynen vai Ollin kulli.
Henkka oli määrännyt Jessen polvistumaan tiiliseinän ja Juhan väliin ja imeskelemään Juhan jäykkääkin jäykempää kyrpää saman aikaan kun Olli, tai hyttynen, pani kaunista “vankia“.
Juha ei tosiaan aina ollut ihan varma kumpi häntä pani.
Kun Olli, tai se hyttynen, oli sylkäissyt Juhaan, siirtyi jonossa seuraavana, eli Jesse Juhan edestä tämän taakse panohommiin. Juha ei ollut sylkenyt tämän suuhun mitään vaan päätti säästä sen viimeiselle.
Kun Jesse siis oli takana niin eteen, Juhaa imeskelemään ryhtyi Viiri.
Ja kun Jesse pani se myös tuntui!
Jessekin aikanaan antoi paineensa tulla ja paikan otti Henkka itse. Olli ryhtyi imeskelyhommiin ja sen taidon poika osasi.
Eikä saanut Juha nauraa vieläkään, sillä kalunsa Olli oli piilottanut housujensa kätköihin. Ettei nyt vallan hukkuisi sinne, niin pieni kun on.
Häpykarvatkin kuulemma on isommat!
Oli miten oli, Olli sai vastaanottaa Juhan siemensyöksyn samaan aikaan kun Juha sai samanlaisen annoksen peräpäässä.
Juha veti vihreät housunsa jalkaansa Ollin pyydettyä yksin hänet asuntoonsa, eikä Henkan porukka ehtinyt kuin vain muutaman askeleen ottaa kun Ollin yksiöstä kuului naurunräkätystä.
Mahtoiko Olli riisuuntua ja Juha sai nähdä vihdoin hänen kalunsa miettivät vahingoniloisina Henkka ja muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti