Marskin harrastus ei ollut ihan sitä tavanomaista laatuaan. Vasta tultuaan opiskelumaailmaan hän itsekin sen hokasi. Asuttuaan muutaman päivän poikien asuntolassa hän huomasi itsessään sen halun. Himoksikin sitä voi kutsua aivan avoimesti, vaikka julkisesti sitä ei voikaan harrasta.
Ainakaan vielä.
Kaikki oikeastaan alkoi eräänä kuumana iltapäivänä kun Marskin pilkkanimen saanut pienikokoinen, laiha ja muutenkin ujo maalaispoika istui samassa luokassa muiden poikien kanssa.
Se nyt ei vielä ollut mitään, olihan luokassa muitakin poikia, jotka katselivat toisia poikia. Mutta sitten Marski näki viereisessä pulpettirivistössä  kauniin vaalean pojan istuvan erittäin kireissä farkuissa haarat levällään.
Marski nuuhki ilmaa vaistomaisesti ja oli tuntevinaan herkässä nenässään erikoisen tuoksun jonka hän oitis arveli tulevan vieressään istuvalta pojasta.
Tai tarkemmin pojan haaroista. Tämä kun hieroi etumustaan jatkuvasti. Taisi olla kuumaa sielläkin, tuumi Marski ja nuuhkii ilmaa.
Ainakin se tuntui syyhyävän sillä vaalea poika suhisi jalkojen väliään kokopäivätoimisesti.
Se ei haitannut Marskia, lähinnä kai päinvastoin.
Hänellä alkoi seistä omissa pöksyissään. Hän piti tuoksusta.
Aikanaan tämäkin mielenkiintoinen oppitunti päättyi. Marskikin oli tunnista oppinut jotain. Ainakin itsestään.
Hän tiesi mitä halusi.
Hän halusi lisää nuorten poikien tuoksuja!
Ja sitähän oli oppilas asuntola täynnä.
Seuraava yönä Marski ei saanut unta. Huoneessa nukkui viisi muuta oppilasta ja hiljainen kuorsaus täytti kohta pimeän huoneen.
Marski tiesi poikien nukkuvan yönpuvun housut jalassaan, sillä alasti ei saanut nukkua.
Illalla oli ollut yhteinen saunareissu ja pojat olivat vaihtaneet alusvaatteensa sukkineen. Marski seurasi kuinka alastomat pojat heittivät vaatteensa saunan viereiseen pieneen tilaan missä oli suihku. Sen huoneen nurkassa oli suurehko ruskea kori mihin oppilaat saivat heittää käytetyt alusvaatteensa.
Kun ne parin, kolmen päivän jälkeen tuotiin, toivottavasti puhtaana, takaisin, saivat pojat korista valita, mieluummin omansa, ja poimia sieltä pois.
Marskin perinteisiin alkoi kuulua käydä keskiyöllä saunan etuhuoneessa haistelemassa poikien alkkareita. Niitä oli siellä aina vaikka siivoojan  piti korin tyhjentää joka saunareissun jälkeen. Siivoojan tehtäviin tämä nimenomaan kuului, vaikka Marski alkoi haaveilla lopettavansa opintien ja ryhtyä tähän hommaan. Siivoojatädin piti siis viedä pyykkikorin sisällön pesulaan, mutta Marskin onneksi siellä aina muutama oli lähes joka ilta.
Niitä tämä yöllinen hiippailija nuuhkii ja runkkasi päivän satsin nyrkkiinsä.
Se poika, joka istui luokassa Marskin viereisessä pulpetissa oli Juha. Tämän sai Marskikin tietää vasta äskettäin kuunnellessaan välitunneilla muita poikia. Hän kun oli enempi kuunteluoppilas, hiljainen hyssykkä, joka ei paljon puuttunut keskusteluun.
Hän sai tätä kautta tietoonsa paljon mielenkiintoista tästä erittäin suositusta ja kauniista nuoresta oppilasta.
Muut pojat, ja muutama innokas tyttökin, innostuivat vähän väliä keskustelemaan Juhasta, aina silloin kun kyseinen henkilö ei ollut paikalla kuuntelemassa.
Kuinka Juha  yliseksuaalisena päästeli koulussakin pulpetissaan istuessaan esilientä alushousuihinsa, ja taitaa se laskea sitä ehtaakin sinne kun se jatkuvasti kourii muniaan.
Ei haittaa, sanoo Juha kun pojat kiusaavat kastuneista pöksyistä joka näkyy kauaksi kireissä farkuissa miltei päivittäin.
Sitten kun joku meistä on saanut panna sitä perseeseen välitunnilla niin se piru pidättää tarkoituksella spermaamme suolistossaan ja päästä sen sitten matematiikan tai historian tunneilla pierun muodossa valumaan housuihinsa ja nauraa päälle kun se näkyy selvästi hänen haaroissaan mustana laikkuna.
Joskus, tai oikeastaan usein, Juha itsekin innostuu kerskailemaan mitä hän taas on itselleen illalla tehnyt ja on silloin porukan keskipiste välitunnilla.
Tätä kaikkea hiljainen hyssykkä kuuntelee korvat höröllään ja eikö vaan hänen kalunsa osoita myös mielenkiintoa kuulemaansa kohtaan.
Tämä pojan, tämän Juha nimisen pojan housuja on ihan pakko päästä nuoleskelemaan, miettii hiljainen ja ujo Marski.
Valitettavasti kyseinen henkilö ei asu samassa huoneessa kun Marski.
Hänen on otettava selville missä huoneessa Juha asuu. Se selviää kun seuraa poikaa koulupäivän päätteeksi mihin se menee.
Kun se oli selvitetty, että missä Juha asustelee, niin oli vielä ratkaistava millä tavalla pääsisi hänen alushousuihinsa käsiksi.
Ei keksinyt Marski muuta kun että hänen on vain mentävä Juhan huoneeseen, kun sen kaikki asukkaat nukkuvat, sillä ei hän voi mennä saunaankaan silloin kun on Juhan vuoro olla saunan kuumuudessa haistaakseen tämän vaihtokalsareita pyykkikorista.
Ei, oli hiiviskeltävä Juhan huoneeseen keskellä yötä ja etsittävä tämän kalsareita jostakin tämän sängyn vierestä, sillä eihän hän nukkua voinut alushousut jalassaan.
Vielä oli selvitettävä missä kohtaa sänkyrivistöä Juha nukkui.
Tämä selvisi eräänä päivänä melko yksinkertaisesti, kun Juha juoksi käytävää pitkin Marskia vastaan ja joku hänen kavereistaan muistutti häntä kokeesta joka oli alkamassa, ja hän oli vastannut unohtaneensa erään kirjan kaapistaan, hakevansa sen nopeasti ja ehtivänsä kyllä tunnille.
Silloin Marskille välähti ja hän lähti perään ihan Juhan huoneeseen asti ja silloin hän näki mihin kaappiin tämä juoksi kirjaa hakeakseen.
Kaappi kun oli sänkyjen välissä ja tämä nimenomainen kaappi oli rivistön ensimmäinen.
Näin Marskin tulevan yön homma helpottui huomattavasti. Sänky jossa Juha tulisi nukkumaan oli huoneen alkupäässä, heti oven takana!
Marski ei taaskaan saanut seuraavana yönä unta joten hän päätti hiiviskellä käytävän päähän, missä Juhan huone sijaitsi.
Hän avasi erittäin suurta varovaisuutta noudattaen Juhan huoneen oven ja edelleen varovaisen hiljaisesti hiipii sisälle pojilta tuoksuvaan makuuhuoneeseen, oven ensin suljettuaan, mutta vain puolittain, mahdollista pikaista paluuta peläten, jonka hän joutuisi suorittamaan juosten. Hikinen, se taas pelosta johtuen, pikkumies astui  Juhan sängyn viereen, ja hämärässä etsii tuolia, missä yleensä kaikki pojat yöksi kalsarinsa luovuttavat.
Sen vihdoin löydettyään hän tunsi mielihyvää, sillä vaatekasan ylimmäisenä oli kuin olikin, ja kaiken lisäksi vielä lämpimänä, Juhan seksikkäät alushousut. Pimeässä hän ei keksinyt mitä mallia ne olivat, tai minkä väriset.
Mutta yksi asia oli varma: kaikki mitä Marski oli Juhasta kuullut, piti paikkansa!
Ne kalsarit vasta tuoksuivat, haisivat ja maistuivat!
Eikä kestänyt kauan kun Marski oli kiikissä Juhan alushousujen tuoksuihin.
Koukussa kuin alkoholisti viinaksiin, huumeiden käyttäjä huumeisiin ja heikko heteromies kevytkenkäisiin naisiin.
Oli saatava, saatana, joka ilta!
Eikä kenenkään tahansa kalsarit!
Ei, vaan nimenomaan Juhan lämpimät!
Lopuksi ei riittänyt että Marski sai haistella ja nuolla niitä paikan päällä.
Kohta ne oli otettava mukaan ja syötävä niitä oikein kunnolla, omassa sängyssä, omassa rauhassa.
Tätä jatkui ehkä noin parisen viikkoa. Marski hiipii Juhan huoneeseen, otti mukaansa tämän alushousut, ja se kävi joka kerta yhä helpommin ja helpommin.
Söi niitä hyvällä ruokahalulla ja vei takaisin seuraavana yönä.
Päivisin Marski katseli kuola valuen Juhaa joka istui viereisessä pulpetissa haarat leveällä. Marskin tunti kului kuvitellessaan kaikenlaista katsellessaan Juhaa kireissä farkuissa. Oppimisesta ei tullut mitään kun Juhan käsi kävi jatkuvasti haaroissaan raapimassa ja sitä piti Marskin seurata mieluummin kuin opettajaa kuunnella.
Marski kuvitteli kuinka Juhan eritteitä levisi pitkin kalsarikangasta kun Juha teki itselleen kaikenlaista pitkän oppitunnin aikana.
Kaiken sen Marski saisi sitten ensi yönä itselleen!
Jälleen kerran yön hämäryydessä Marski varpaillaan hiippailee Juhan sängyn vieressä olleeseen tuoliin, ojentaa kätensä, joka hieman vapisee, tuolin istuimen kohdalle, mutta mitä ihmettä!
Kalsarit eivät osu käteen!
Niitä ei yksinkertaisesti ole missä ne yleensä on!
Yksinkertainen Marski jää hämillisenä seisomaan Juhan sängyn viereen aivan kuin sormi suussa ollut lapsukainen, joka ei tiedä mitä nyt pitäisi tehdä, kunnes hän kuulee Juhan äänen, joka sanoo seuraavat sanat;
“Ne ovat täällä!”
Samalla hän nostaa peitettä päältään, ja kas, siellähän ne ovat; Juhan jaloissa!
“Tule maistamaan niitä vapaasti” kehottaa ääni sängystä.
Kun tunkeilija ei vieläkään ymmärrä parastaan vaan seisoo jäykkänä kuin juuri paljastettu pienimuotoinen patsas, Juhan ääni sängyssä tiukkenee kun se kehottaa nyt vaan lähestymään, tai hän paljastaa kaikille mitä Marski on viimeisen viikon aikana harrastanut.
Tämä saa liikettä patsaaseen, pikkasen, mutta ei tarpeeksi. Patsas nimeltään Marski pysähtyy jälleen kuin seinään.
“Tule, tule” maanittelee poika sängyssä selällään maaten.
“Katso, mitä minulla on täällä, ja vain sinua varten. Katso, kuinka kyrpäni seisoo ja on jäykkänä innostuksesta antaa sulle makujen sinfoniaa. Se on valuttanut pitkin iltaa eritteitä kalsareissani sinua odottaen. Tule ja nuoleskele ensin haarojen väliäni. Sielläkin on hyviä tuoksuja sulle. Pane kielesi kalsarikankaan läpi persereikääni niin saat jotain mitä muistella kiikkustuolissa eläkepäivinä.
Siitä on helppo kielesi kieriskellä nuoleskelemaan hikisiä pallejani. Niistä saat ensimaun tulevasta.
Pallien juuresta kielesi vaeltaa pitkin kovaa kaluani likaisten alushousujeni kankaan läpi latvaan saakka ja takaisin. Tule ja tee se.”
Ja Marski teki.
Hän nuoli Juhan haarojen väliä, pani kielensä kankaan läpi peräreikään, niin syvälle kuin kangas antoi periksi.
Runkkasi, karheaa kieltään hyväksi käyttäen, seisovaa, isoa, paksua kyrpää edes takaisin, ja söi kaiken mitä se hänelle luovutti. Kerran, tai jopa kaksi, kolme kertaa kyrvän pää kurkisteli alushousujen lahkeista ulos mutta Marski, ja kerran Juha työnsi sen takaisin sisälle alushousuihin valuttamaan kaiken sinne eikä minnekään muualle. Sieltä Marski halusi kaiken nuolla.
Kovin pitkään hän saikin nauttia kunnes syöksyä ei kukaan voinut enää estää.
Juha antoi kaiken tulla alushousuihinsa ja se oli paljon  se.
Sieltä Marski nuoli pois minkä kerkisi.
Pienen lepohetken jälkeen, Juha riisui tyynesti likaiset kalsarinsa, nosti ne sormenpäissä ylös ja luovutti ne, juhlallisesti tai ei, Marskille sanoilla, että ole hyvä, ota ne mukaasi ja nauti niistä vielä mitä jäi jäljelle. Tuo ne sitten huomenna takaisin, eikö niin?
Marski nyökkäili innokkaasti, otti lämpimät, miltei kuumat mutta myös erittäin kosteat  alkkarit  Juhalta, häipyi huoneesta omaan huoneeseensa palatakseen jälleen seuraavana yönä.