“Haloo! Onko se Juha?”
“Juha puhelimessa”
“Esa täällä! Kuule, jos nyt, tällä hetkellä sinut kutsuttaisiin sellaisena kuin olet-  bileisiin, niin minkä näköisenä lähtisit?”
?
“Niin, tarkoitan, että miten olet juuri nyt pukeutunut?”
“No, mulla on lyhythihainen, harmahtava t-paita, sekä vanhat siniset farkut päälläni”
“Kerro lisää. Minkälaiset farkut?”
“No, sellaiset kauhtuneet, vaalentuneet, virttyneet ja rikkinäiset. Sanalla sanoen suosikkifarkkuni”.
“Mistä kohta rikki? Ja millä tavalla?”
“No, haaroissa on reikiä, pakarakohdassa on halkeamia ja molemmissa polvissa repeytymiä”
“Istutko vai seisotko?
“Istun pehmeässä nojatuolissa”
“Levitä haarojasi niin leveäksi kuin mahdollista”
Juha istuu muutenkin aina herkut leveällä, mutta nyt hän yritti levittää vielä enemmän soittajan pyynnöstä.
“Noin, nyt jalkani ovat kaukana toisistaan! Mitä sitten?”
“Kummassa lahkeessa kalusi tällä hetkellä on?”
“Ei kummassakaan. Se makaa pallien päällä velttona kuin kuollut silakka mutta ei haise samalta kuin silakka, voin vakuutta”
“Mennään hajuihin hieman myöhemmin, mutta voisitkohan ystävällisesti herättää sen ja sanoa sitten kumman lahkeen se valitsi”
“Hyvä on. Herätän sen helposti”
( Farkkukankaan sihinää mikä syntyy kun kundit runkkaavat kulliaan).
“Se on herätetty ja se valitsi oikean lahkeen kuten tavallisestikin”

“Olisinpa näkemässä!”
(Syvä huokaus)
“Onhan sullakin Web- nettikamera? Avaa sen niin minä aukaisen omani niin saat nähdä istunko tarpeeksi leveästi, ja missä kullini ja missä kunnossa se tällä hetkellä on”
“No niinpä tietenkin! Miksei mulle aikaisemmin tullut mieleen”
(Netin avaamiseen kuuluvaa ääntä)
Juhalla se oli jo auki puhelun alusta saakka.
“No nyt näkyy! Pystytkö liikuttamaan kameraasi?”
“Totta kai! Minne vain haluat?”
“Lähemmäs haarojasi, pyydän”
“Näinkö?”
“Vielä lähemmäksi jalkojenväliäsi. Noin! Ja nyt siitä komeasta halkeamasta sisälle mikä näkyy farkkujesi haaroissa olevan! Noin, juuri noin!
Mulla on nääs Venäläinen hajukamera ja jos sullakin on sellainen niin saatan tuntea hajusi tänne saakka maakaapelia pitkin?”
“Onhan mulla ollut jo vuoden päivät sellainen ihmevekotin, joten haistele pois!
Panen pienen, siron kamerani syvälle haaroihini niin saat nähdä ja haistella mitä sieltä löytyy!”
“Nyt näky hyvin!
Voitko panna se peräaukosta sisälle? Näin sellaisen herkkureiän juuri äsken.
Tuoksut ovat mahtavat! Nyt se on reiässäsi, näen sen hyvin ja ne tuoksut!
Aaaaaarrrrh!”
(Esan puolelta kuuluu kun hän sai siemensyöksyn)
Hetken on aivan hiljaista.
“Mitä nyt teen” kysyi sitten Juha jonka pienen pieni mutta hyvin tarkka kamera pysyy edelleen hänen aukossaan.
“Runkkaatko kameralla? Haluaisin nähdä kun sulta tulee”
“No, totta kai” vastasi Juha, veti kameran reiästään ja pani sen eteensä ja alkoi vetää Kyllikkiä, kunnes huone täyttyi valkoiseksi kuin  maalaismaisema jouluna.
Hajusta sai nauttia Esa omassa olohuoneessa katselemisen lisäksi.
Myöhemmin Esa oivalsi yhden asian; se Juha minne Esan piti soittaa ei omista hajukameraa eikä muitakaan vempaimia.
Olipa aikamoinen väärän numeron puhelu!